sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Koti laguunin rannalla

Ei politiikkaa eikä uskontoa. Siinä on vanha tuttu ohje, kun halutaan pysyä neutraaleissa ja kaikkia miellyttävissä aiheissa. Sen verran kuitenkin, että tiedetään taustoja. Moni tunteekin Minna Selkomaan Varkauden kaupunginhallituksen nykyisenä puheenjohtajana. Kunnallispolitiikassakin Minna on vanha konkari, takana on jo kaksitoista aktiivista toiminnan vuotta. Ammatiltaan hän on erityisopettaja ja asuu miehensä Jari Tolvasen kanssa Puurtilassa ns.laguunikorttelissa ihan järven sylissä.

Olen tuntenut Minnan vuosia ja kun tapaan hänet puhe kääntyy tietysti myös ensi vuoden tuleviin kunnallisvaaleihin. Minna sanoo miettivänsä tulevaa ehdokkuutta. Juuri nyt on menossa ns. henkinen inventaari, missä laitetaan jonoon plussat ja miinukset menneestä ja tulevasta. Kokemusta ja näkemystä varmasti on, siitä olen varma.

Mutta hei, nyt pulinat pois ja mennään katsomaan Minnan ja Jarin rantataloa.



Talo on todellakin laguunin reunalla, ihan huippupaikka. Ensimmäistä kertaa näen rantaviivan talot näin läheltä ja vasta laiturilta nähtynä tajuaa veden läheisyyden ja ainutlaatuisen rakennuspaikan. Voi että, tälläistä rakennustapaa kun tajuttaisi toteuttaa Varkaudessa myös kerrostaloasumiseen! Miksi kukaan ei ota tälläista vahvuutta käyttöön?  Sehän olisi täysin mahdollista kun Varkaudessa tuota rantaviivaakin piisaa vaikka toisille jakaa.

Ankkurinappi on taloyhtiön nimi ja siihen kuuluu kolme erillistaloa. Talot on rakennettu asuntomessuille 1991 ja  tämä asunto päätyi ikään kuin vahingossa Minnalle ja Jarille.  Myynnissä olleen omakotitalon esittelystä palattaessa nähtiin esittelykyltti tämän talon oven pielessä ja päätettiin käydä vilkaisemassa. Se vilkaisu johti välittömästi kiinnostukseen ja useampaan käyntiin.

Katoitko millaset ne keittiön kaapit oli? Entä se vessa? Minä en muista. En minäkään, vastaa Jari. "Tämän tyyppistä keskustelua käytiin useaan kertaan, ihasteltiin aina tätä järveä" nauraa Minna, kertoessaan talokaupan edistymistä. Lopulta talo tuli katsottua kokonaan ja kauppa syntyi. Siitä on nyt kymmenen vuotta ja järvinäkymä sykähdyttää edelleen.


Sisääntulon vieressä on kiva pieni terassi kesäpäivien iloksi.



Heti eteisen jälkeen avautuu näkymä yhtenäisen olohuoneen ruokailuryhmään. Eteinen, kodinhoitohuone, keittiö ja ruokailutila ovat hieman ylempänä ja pari askelmaa alempana on olohuone. Tilanjakajana toimii matala lasitiiliseinämä.










 




Minna on aina ollut kiinnostunut sisustamisesta. Ideoita muhii päässä alvariinsa ja homma etenee niin, että Minna suunnittelee ja ideoi ja Jari toteuttaa sitä mukaa. Huumorimielessä Jari naurahtaa: "Jos kaikki Minnan suunnitelmat ja ideat oikeasti toteuttaisi, ei paljon muuta ehtisi ja siinä menisi niin omat kuin vieraatkin varat". Hörpätään kahvia ja nyökytellään Minnan kanssa:)

Pöytä on tehty vanhasta täyspuisesta peiliovesta, jota on hieman tuunattu ja hiottu Jarin toimesta. Lasi päälle ja siinä se on.  Puusepäntaitoinen tuttava sorvaili sopivat pöydänjalat Minnan toiveiden mukaan. Tuolien kaunis pellavaverhoilu sopii mainiosti pöydän tyyliin. Tosi kaunis ja onnistunut ryhmä.

Kodin väritys on hillitty ja väriskaala on hallittu, valkoisen, beigen ja ruskean eri sävyjä. Tyyli on maalaisromanttinen ja Minna on yhdistänyt paljon vanhoja kunnostettuja kalusteita uusiin.







Yksi uusimmista huonekaluista on tämä Pentikin nojatuoli raheineen, Minnan ja Jarin vanhempien synttärilahja Minnalle. Sopii täydellisesti ruokapöydän tuolien tyyliin.



Olohuoneen toinen puoli on hieman romanttisempi, sopivan väljä ja sieltäkin löytyy vanhoja kalusteita. Valkoinen puusohva Minnan vanhemmilta ja Jarin lapsuudenkodista tulee ruskea pieni lipasto, jonka hän on myös itse entisöinyt.






Entisöidyn lipaston päälle Jari nikkaroi vanhasta lankusta hyllyt. Vähän taltalla kulumisen jälkiä, petsiä päälle ja lopuksi romanttiset hyllynkannattimet. Vanhat Arabian astiat ovat Jarin vanhempien häälahjaksi saamia.



Nyt hypättiin jo yläkertaan! Kun uusperheen lapset ovat lentäneet juuri pesästä, muutettiin yläkerran aula ihan valkoiseksi. Yksi ylimääräinen vanha peiliovikin löysi paikkansa täältä.



Makuuhuoneessa jatkuu vaalea ja  maalaisromanttinen tyyli. Ja peiliovesta on nyt tehty kiva sängynpääty. Kunnostetut vanhat Ilmari Tapiovaaran mustat tuolit toimivat yöpöytinä.


Aulan ja päämakuuhuoneen lisäksi yläkerrassa on vielä työhuone, vieras/lastenhuone ja sauna.



Näin hienot näköalat innostavat kaikenlaiseen kivaan haaveiluun ja työt jäisivät tekemättä, ainakin minulta:)


Ihan viimeisin remonttikohde viime kesältä on sauna ja kylpyhuone. Ihanan raikas mustavalkoinen yhdistelmä. Valkoista kuultosävyä seinissä ja mustaa lauteissa. Näppärän kokoinen ja kiva kokonaisuus.







Tämä kyllä näytti tosi hyvältä! Onnistunut kokonaisuus myös suunnittelijan ja tekjän mielestä.
Ajaton ja tyylikäs. Talossa on kaikkiaan n. 140 m2 kahdessa kerroksessa. Vielä on plussana katettu lasiterassi ja laiturit talon ympärillä. Sanoisin, että harvinaista herkkua näillä main.








Lasiterassilla nautitaan yleensä viikonloppuisin hyvää ruokaa ja viiniä pitkän työviikon jälkeen.
Kalenterit tuppaa täyttymään, joten mikäs on mukavampaa kuin kelata viikon tapahtumat yhteisellä hetkellä, sytetellä kynttilät ja katsella öistä järvimaisemaa.





Minnaa kiinnostaa sisustusasiat siinä määrin, että hän aloitti opinnot Varkauden Sakkyn koulutusohjelmassa syksyllä.  Ihan harrastuspohjalta kuitenkin.

"On kiva nollata aivot työkuvioista ja päästä ihan toisenlaiseen maailmaan. Se on lopultakin ihan voimaannuttava juttu ja siinä oppii ihan uusia asioita" innostuu Minna.

Jarin työt ovat Stora Ensolla ja vapaa-aikaa menee myös valmennuskuvioissa Tarmon junnujen kanssa salibandyssa. Jos nyt Minnan suunnittelemilta projekteilta ehtii:)




Aika kuluu kuin siivillä. On aika siirtyä eteenpäin. Kiitokset teille Minna ja Jari! Toivottelen värikästä ja antoisaa syksyä!

Loppuun heitän vielä ihan oman ennustuksen: Mikäli Minnaa yhtään tunnen, kyllä se kunnallisvaaleihin mukaan vielä lähtee:) Voisin kuvitella Minnan sanovan: Kyllä se paljon ottaa, mutta kyllä se paljon antaakin!

We will see!




sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Fanit Harry Potterin maailmassa

Pitää ensimmäiseksi korostaa, etten todellakaan ole mikään Harry Potter asiantuntija. Kirjoitan ihan randomtuntumalla  tuiki tavallisena turistina retkestä Lontoon keskustasta Baker Streetiltä Warner Brothers -studioille Harry Potterin kuvauspaikkoja ja kaikkea elokuviin liittyvää reksviittaa katsomaan. Retki oli tyttären toiveissa ja oikeastaan olin ihan yhtä innoissani tästä kohteesta kuin hänkin:)

Kokemusta Potterin tarinoihin ovat antaneet kaksi ensimmäistä kirjaa: Harry Potter ja viisasten kivi ja Harry Potter ja salaisuuksien kammio by  J.K. Rowling. Näitä kirjoja luin ääneen kaksosilleni, kun he olivat pieniä. Oikein odotin niitä yhteisiä lukuhetkiä!


Tämä retki oli buukattu netistä ja siihen kuului edestakainen kuljetus keskustan Baker Streetiltä. Matka taittui reilussa tunnissa ja alkuun saatiin studioemäntien yleisesittely ennen kuin esirippu aukesi studion uumeniin, kulisseihin ja Tylypahkan tarkoin varjeltuihin salaisuuksiin.

Sisääntuloaulan seinät ovat täynnä tuttuja hahmoja, erilaista reksviittaa ja roikkuu sieltä 
tuttu Weasleyn vanha auton romukin.

Sisään pääsee vain rajattu joukko vieraita kerrallaan, näin varmistetaan, että ruuhkaa ei muodostu ja kaikki pääsevät lähelle kohteita.





Ensimmäisessä kirjassa 11-vuotias Harry saa kuulla olevansa velho ja tutustuu ensimmäistä kertaa velhomaailmaan. Tapahtumat sijoittuvat osittain todelliseen maailmaan, lähinnä Lontooseen ja vierellä elää velhomaailma, joka elää tavallisilta ihmisiltä - jästeiltä - salattuna.

Kun Harryn syntymäpäivä lähestyy, hän alkaa saada kirjeitä tuntemattomalta lähettäjältä. Niissä kerrotaan, että Harry on hyväksytty Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, sillä hänella, kuten hänen vanhemmillaankin, oli erityisiä taikavoimia.  Harry saa tietää, etteivät hänen vanhempansa kuolleetkaan auto-onnettomuudessa, kuten hänelle oli kerrottu, vaan että heidät murhasi paha velho Voldemort, joka oli terrorisoinut taikamaailmaa vuosia aikaisemmin. Voldemort ei kuitenkaan onnistunut tappamaan Harrya, vaan hän menetti ruumiillisen muotonsa ja jätti jälkeensä salaman muotoisen arven Harryn otsaan.




Harry asui ennen taikakouluun menoaan sukulaistensa luona, jotka eivät halunneet kuulla sanaakaan taikuudesta. Kun kutsukirjeitä Tylypahkasta saapui, lopulta sukulaisten olohuone oli tämän näköinen. Hienosti toteutettu.

Sitten astutaan varsinaiseen taikamaailmaan.




Tylypahkaan pääsee Tylypahkan pikajunalla, joka lähtee Lontoon King´s Crossin rautatieasemalta laiturilta 9 3/4. Tosin jästit tuskin sellaista laituria löytävät, mutta studioilta se löytyi:)



Olihan sinne muitakin menijöitä. Asemahalli on niin todellisen tuntuinen.




Viistokujalta Harry osti erilaisia taikakoulun tarvikkeita. Kaikki oli jokaista yksityiskohtaa myöten niin täydellisesti valmistettu, että eipä voinut muuta kuin ihastella! Tässä taikasauvavalikoimaa.





Kirjoja taikuudesta, Tylypahkan oppikirjoja voi ostaa Viistokujan kirjakaupasta. Pimeyden voimilta suojautumista opetti Gilderoy Lochhart, jonka mainos näkyy ikkunasta.



Päivä alkaa joka aamu Tylypahkan suuressa salissa, missä oppilaat istuvat omien tupiensa pöydissä. Siellä syödään ja vietetään yhteistä aikaa.








Professori  Albus Dumblero oli velhokoulun noitien ja velhojen rehtori. Hän oli myös
Harry Potterin suojelija ja opastaja. Dumblero oli aikansa mahtavin velho ja ainoa, jota lordi Voldemort pelkäsi. Toimisto oli mitä vaikuttavin!




Kalkaroksen taikajuomien oppitunnit olivat kuulemma tummasävyisiä myös siksi, että ne pidettiin linnan pimeissä vankityrmissä. Kaikki kulissit ja yksityiskohdat oli tehty vain elokuvaa varten.



Taikaministeriö on velhomaailman poliittinen elin, joka päättää velhomaailman asioista. Tässä ministeriön valtava kello.


    Kolmivelhoturnajaisten tanssiaisten koristelua ja tarjoilua, ihan ylenpalttista !





Vierailu päättyi Tylypahkan ja sen ympäristön esittelyyn. Valtavan kokoinen "pienoismalli", joka nyt sattui olemaan pienen omakotitalon kokoinen, päätti kierroksen elokuvamusiikin siivittämänä.

Uskon, että tämä on Harry Potter-fanien taivas, mutta kohde kiinnostaa myös varmasti kaikkia fantasian ystäviä ja elokuvafriikkejä, jotka ovat kiinnostuneet elokuvan teosta tosi suurella budjetilla.

Kiva reissu. Suosittelen. Päätin katsoa kaikki Harry Potter-elokuvat uudelleen. Ja uskon, että
tämän studiovisiitin jälkeen vähän eri silmälllä.





maanantai 29. elokuuta 2016

Pikatrippi Lontooseen

Voi kun kiva! Tytär hyväksyi minut matkaseuraksi Lontooseen. Matka on yo-lahja ja varaus tehtiin pikaisesti lomakalenterin mukaan. Tyttären toiveissa oli tietyt vierailupaikat ja kohteet ja niiden mukaan pääasiassa mentiin. Se passaa hyvin!

Kolme päivää ja risat ei ole pitkä aika miljoonakaupungissa, mutta yllättävän paljon siinäkin ajassa ehtii ahmia brittiläistä fiilistä, upeita nähtävyyksiä, mahtavia museoita, ihania puistoja, pubeja, makuja ja tuoksuja. Jalat tosin olivat muussina joka ilta, joten iltaelämä jäi nyt vähälle. Hyvä kun nukkumaan ehti:)

Aikaero kesäaikana on hyvä juttu, kun kone tuli aamupäivällä lentokentälle yhdentoista maissa, Suomen ajassa ollaan kaksi tuntia jäljessä, joten aikaa perillä jää ensimmäisenä päivänä vietettäväksi koko päivä.

Hotelli valittiin tarkoituksella Paddingtonin alueelta. Lentokentältä express-junalla viistoista minsaa ja perillä ollaan! London, here we come!





Karhu-herra Baddington toivotttelee tervetulleeksi alueelle. Hotellimme on muutaman sadan metrin päässä asemalta. Pieni ja ihan kelpo, hyvä sijainti Hyde Parkin reunamilla. Se riittää nyt. Ja eikun kun menoksi! Tässäpä makupaloja matkalta.

Koska ilma on mitä parhain, päätämme luuhata koko päivän kaupungilla, joten suunnistus oitis Oxford Streetille, pääshoppauskadulle.

Jos seurasitte brittisarjaa Mr Selfridge ja tarinaa legendaarisen 1909 avatun Selfridges-tavaratalon historiasta, jotain yhteistä siihen aikaan vieläkin on nähtävissä. Upean uusklassisen  rakennuksen näyteikkunat säväyttävät nytkin. Asiakkaille tarjotaan elämyksiä. Näyteikkunoita inspiroi tällä kertaa Shakespearen tekstit ja jokainen ikkuna on oma taideteoksensa.








Valikoimat sisällä olivatkin sitten vertaansa vailla. Kun itse tykkään kaikesta kauniista, niin eipä voinut kuin ihastella. Aika rientää, eikä shoppaus ei ole nyt ykkösprioriteetti, joten matka jatkuu.


            Tyttären toivelistalla oli Euroopan suurin kirjakauppa Waterstones, siis sinne.


Valtavat määrät kirjoja viidessä kerroksessa, selkeästi aihealueittain koukuttavat kävijän selailemaan ja rauhoittumaan hetkeksi.


Tämä uusin Harry Potter ja puolenkymmentä pokkaria tarttui mukaan tyttärelle iloksi syksyn iltoihin.
Tämän reissun yksi päätoive oli "retki" Harry Potterin studioille. Olikin sitten tosi mukava kohde päästä aistimaan maagista Tylypahkan taikamaailmaa todellisilla kuvauspaikoilla. Taidanpa tehdä siitä oman postauksen jatkoksi. Joten siitä lisää pian.




Sitten kadulle, ulos ja ihailemaan Lontoon kaupunkikuvaa. Onneksi välimatkat ovat lyhyitä. Kaikki keskeiset kohteet ovat kävelymatkan etäisyydellä toisistaan, nyt vaan tossua toisen eteen ja nauttimaan.


Piccadilly Circus on turistien vakiokuvauspaikka ja monien katujen risteyspaikka. Yöelämän keskus, muodikas ja rosoinen Sohon alue alkaa tästä. Myös kaikki Lontoon turistibussit ajavat Piccadillyn suihkulähteen  ohi.







Kaunis Trafalgar Square ja vieressä National Gallery, yksi maailman parhaita taidemuseoita. Sattumoisin silmiini sattui myös Akseli Gallen-Kallelan maalaus Lake Keitele. Hienossa seurassa!












Taitaa jo jalkoja särkeä. Pubi on nyt oikea paikka ja perinteinen gin & tonic tuntuu sopivalta juomalta:) Tytär maistaa englantilaista siideriä, miedon makuinen tuttavuus.  Kummastipa se piristää, nyt taas jaksaa taapertaa!






Hei, Kuningatar on näköjään kotona! Ainakin lippu on salossa. Lontoon kuuluisin asuintalo, Buckingham Palace, on varmaan koko brittiläisen imperiumin tunnetuin symboli vuodelta 1840.
Kuulemma monarkian virallisia toimia ja tilaisuuksia hoitaa vaatimaton 450 hengen henkilökunta:)

Punatakkisia karhunnahkapäähineistään tunnettujen vartiokaartilaisten vahdinvaihtoa olisi kiva seurata, mutta koskaan en ole sattunut sopivaan aikaan.

Kuuluisimmat ja must-nähtävyydet ovat aika kivasti hallussa, mitä nyt yhden päivän tunteihin pystyy mahduttamaan.


         Puistojen pauloissa




Buckinghamin Palatsista on näkymä kahteen Lontoon keskustan kuninkaalliseen puistoon, tässä näkymä toisesta St James´ Parkista. Sen järvellä pesii kuulemma noin 40 eri vesilintulajia.




Hyde Park ja Kensington Garden ovat muutaman sadan metrin päässä hotellista.
Ihan sattumalta osuttiin puiston pohjoispäähän ja onneksi! Aivan ihana Italian Garden oli niin silmiä hivelevän kaunis! Juutuimme sinne ihailemaan puiston kauneutta.



Italian Garden on 150 vuotta vanha koristeellinen vesipuutarha. Luultavasti Prinssi Albert, joka oli kiinnostunut puutarhanhoidosta,  halusi luoda tämän puutarhan kuningatar Victorialle.






Kaikki upeat vesialtaat koristeineen ja patsaineen on veistetty Carrara-marmorista ja vesikasvit on istutettu uudelleen alkuperäisen mallin mukaan. Puisto on kokenut vuosien kuluessa mittavan kunnostus-ja puhdistusohjelman ja myös liike-elämä on ollut tukemassa hanketta.






Auts! Tämä Lontoon "pulu" ryhtyi nokkimaan, kun kunnon evästä ei ollut tarjolla:)


Viimeisenä päivänä kävimme vielä pikakäynnillä Regent´s Parkissa ja siellä Queen Mary´s
Gardenissa. Upea oli tämäkin!

Kaikki puistot ovat auki yleisölle ja vapaasti käytettävissä. Tarjolla on kansituoleja pientä maksua vastaan, miten ihana nauttia auringosta, lukea ja katsella puiston vilkasta elämää.




Lontoon kuuluisa asukas


Sherlock Holmes, maineikas fiktiivinen salapoliisi on kirjailija Doylen luoma julkkis. Baker Street 211b on osoite ja sinne heti aamutuimiin. Jonoa on jo ilmaantunut, onneksi pääsemme sisään alle puolen tunnin jonotuksella.

Tämä on kertakaikkiaan symppis pikkuruinen museotalo täynnä hauskoja oivalluksia. Ulko-ovella seisoo Viktorian ajan poliisi univormussaan ja sisällä voit kuvata itsesi salapoliisin olohuoneen takkatulen ääressä Holmes-hattu päässä ja piippu suupielessä. Niin mekin teimme:)









Näin tyylikkäästi aterioivat Sherlock Holmes ja hänen ystävänsä Dr Watson.




Salapoliisin työhuone. Vielä tänäkin päivänä Holmes saa ihailijapostia Baker Streetille. Kannatti käydä. Ehdittiin käydä tsekkaamassa myös tosi mielenkiintoinen Science Museum ja pieni osa valtavasta Victoria & Albert Museum kokoelmista. Museokiintiö on nyt  kyllä täynnä!


      Silmänruokaa 




Lontoo on varmaankin shoppaajan paratiisi. Tarjonta on aivan huimaa. Jokaiselle löytyy sopivia liikkeitä. Varsinkin nyt punnan kurssi on edullinen matkaajan kannalta.

Alussa mainitsinkin jo tuon legendaarisen Selfridges tavaratalon Oxford Streetin varrella, Lähellä ovat New Bond ja Old Bond Streetille, missä sijaitsevat kaikki huippubrändien liikkeet. Ikkunashoppailu siellä on mukavaa.

Keskustan West End on pääshoppailualuetta, mutta lukemattomia muitakin alueita löytyy ja lisäksi värikkäita markkinoita. Euroopan suurin ostoskeskus Westfield jäi myös tällä matkalla käymättä. Maybe next time!

Tietty kuuluisa Harrods-tavaratalo on ihan ainutlaatuinen. Koko rakennus ja jokainen osasto on nähtävyys sinänsä. Enemmän nähtävyys kuin todellinen ostospaikka:) Perinteinen englantilainen tee kauniissa rasiassa oli meidän tuliaisemme sieltä.

Pitää mainita myös irlantilainen Primark-tavaratalo pääostoskadulla, ihan poskettoman halpaa!
Ei meinaa todeksi uskoa.


Tässä muutama kuva, ei muodista, vaan herkuista.









Ja sitten niitä ihania kenkiä, joita naisella ei ole koskaan liikaa.






Pisteenä matkan päälle


Kannattaa ladata puhelimeen TripAdvisor-sovellus. Mainio opas matkalla. Tällä kertaa yhden iltapäivän ohjelma rakentui tuon sovelluksen vinkin mukaan. Kävelimme Thames-joen rantaa ja ajatus perinteisestä Afternoon Tea-hetkestä houkutti. Sopiva paikka löytyi hetkessä noin 500 metrin päästä sijainnistamme. Aikamoisen ihana ja upea Royal Horseguards Hotel vaikutti tähän rituaaliin ihan täydelliseltä paikalta. 



Huomaavainen, kohtelias palvelu, kaunis miljöö ja täydellinen Afternoon Tea-tarjoilu oli i-pisteenä tämän matkan päälle. Enjoy!