Näytetään tekstit, joissa on tunniste kodikas sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kodikas sisustus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. elokuuta 2017

Unelmien koti peltojen sylissä

Suomalainen maalaismaisema ympärillä parhaimmillaan. Pellolla laiduntaa lehmiä, ojanpientareet pursuavat koiranputkea, päivänkakkaroita, ilmassa  luonnonkukkien hento tuoksu. Lähestyn tuttua rakennusta vuosien takaa. Uutta kukoistustaan elävää Peltoniemeä, joka on rakennettu huolella ja harkiten.

Jorma Olakiven vanhempien vanha, mutta kelpo kunnossa oleva kesämökki 1970-luvulta on pessyt kasvonsa ja saanut mm. uuden ulkovuorauksen ja laajennusosan. Entinen hirsimökki on kuitenkin edelleen peruskorjatun asunnon sydän, jonka ympärille kaikki uusi on luotu.

Ennen kuin tähän vaiheeseen päästiin, suunniteltiin tontin muutoksia ja peruskorjaustarpeita ihan uunaalleen. Aluksi suunnittelu annettiin arkkitehdille, mutta ajatukset eivät kohdanneet ja siitä luovuttiin. Kohta pariskunta huomasi olevansa pääsuunnittelija ja vahvasti sitoutunut työpari, joka sai loistavan kirvesmiehen Pekka Huuhkan avukseen. Vanha totuus "hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty" pätee pitkälti tässäkin projektissa.




Tontille tuotiin tuhat tonnia erilaista maa-ainesta ja maahan upotettiin sadevesi ja salaojaputkisto sekä viemäriputkisto. Lisäksi jätevesille asennettiin kaksi viiden kuution umpisäiliötä ja imeytyskenttä. Omavaraista vesihuoltoa varten tontille tehtiin porakaivo. Pihan keskelle on juuri istutettu monivuotisia kasveja. Apua saatiin paikalliselta pihasuunnittelijalta.



Tontilla oleva entinen sauna purettiin ja tilalle hankittiin uusi moderni hirsisauna oman suunnittelun pohjalta. Varkaudesta löytyi toiveet täyttävä toimittaja, jonka kanssa kaikki sujui mallikkaasti.




Värimaailmaksi Paula ja Jorma valitsivat harmaan eri sävyt. Päärakennus on vaaleanharmaa ja saman sävyä käytettiin tummana saunan ulkoseinissä. Ulkoterassilla on kaksinkertaiset lasiliukuovet, jotka pitävät lämmön sisällä, jopa paukkupakkasilla. Tästä on tullut suosittu paikka ympäri vuoden. Takkatulen loimussa on mukava lämmitellä ja maisema vaihtuu koko ajan vuodenaikojen ja säiden mukaan. Eikä luontotaulua kyllästy ihailemaan koskaan. Koettu on!



Rakennuksia yhdistää juuri käsitellyt patiot, valttaus tehtiin tietty omin voimin. Rantaa on pengerretty ja penkereeseen on ajettu ratasepeliä, joka näyttää olevan hyvä ratkaisu Saimaan vedenpinnan voimakkaan vaihtelun vuoksi. Betoniponttoonilaiturin kanssa ei tarvitse joka vuosi teluta, se on ja pysyy.

Katsotaanpa nyt sisälle. Vanhan hirsimökin seinät paneloitiin uudelleen ja tummentunut mäntykatto maalattiin valkoiseksi. Samoin vanha lattia hiottiin ja käsiteltiin kuultovalkeaksi. Sisustus on rento ja kevyt. Pellavapäällysteinen sohva ja korituolit antavat kevyen vaikutelman.  Huonekalut on aseteltu vinottain väljästi  yhteenkokoavan juuttimaton päälle. Tekstiilien värit vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Nyt on vuorossa sininen kesälook:)








Rouhea, jykevä lankkupöytä ja mustat keveät ranskalaishenkiset tuolit luovat kontrastia vaaleita pintoja vasten. Muuten, bongasin tämän saman pöydän ja tuolit vastikään Mikkelin Asuntomessuilla.
Pöytä on käsitelty vahalla ja näyttää kestävän kulutusta yllättävän hyvin. Metallivalaisin on raskas ja samanhenkinen ruokailuryhmän kanssa.




Kevyt metallinen sivupöytä on viimeisin hankinta, jota etsittiin kauan.  Klassinen talja lattialla näyttää sopivan tähän henkeen tosi kivasti. Hyvä valinta! Täyskorkealla parvella on kaksi makuuhuonetilaa ja erillinen pieni wc on keskellä jakamassa parven tilaa.





Keittiö on entisellä paikallaan, tosin osa keittiökaapeista sijoitettiin uuteen laajennusosaan. Lattiaksi valikoitui kestävä kivilaatta ja kalusteet valittiin leppävirtalaiselta valmistajalta. Tyyli on kesämökkimäisen pehmeä ja ja välitilaan tuli eläväpintainen päällyste. Kylmäkalusteet on integroitu.






Iltapäivä-ja aamupäiväterassit rakennettiin talon molemmin puolin, auringonkierron mukaan.



Kesäkeittiö on ahkerassa käytössä keväästä pitkälle syksyyn. Kaikki vermeet löytyy:) Eikä tarvitse kokin puuhailla yksin, vaan koko porukka mahtuu tekemään yhdessä grilliherkkuja. Nuotiopaikan ynpärillä on vankat erähenkiset pöllipallit:)







Saunan terassin kalusteista meinasi tulla pieni kädenvääntö:) Isäntä ilmoitti topakasti oman näkemyksensä haluamistaan kalusteista ja järjestyksestä. Joskus naisten ei kannata takoa päätä seinään, vaan käyttää ovelampia keinoja. Sovittiin, että jospa tytöt yllättävät ja stailaavat terassin tyyliin "Huvila ja Huussi". Pitkin hampain tuli suostumus ja vielä perään huikkaus:"En minä varmaan kyllä tykkää niistä teidän valitsemista huonekaluista".

Lopputuloksena terassille ostettiin edulliset kalusteet, juuri ne mistä isäntä oli varoittanut, eli mustat korkeat korituolit ja lasinen sarjapöytä ja pieni kevyt sohva täydentämään ryhmän. Kun tytöt pääsee shoppailemaan, niitä ei pysäytä mikään:) Lopputulos sai kuitenkin vuolaita kehuja, kun isäntä side silmillä tuotiin lopputulosta katsomaan:)








Saunalta pääsee kuivin jaloin laiturille, talolle ja terasseille. Vesirajaa on muokattu ja kivetty veden pinnan suuren vaihtelun vuoksi.





Saunan lauteet tehtiin itse leveästä Sipearin lehtikuusesta ja tarkoituksella jykevät. Saunan ja pesuhuoneen sävy on tummaa harmaata ja mustaa.




Saunan jälkeen on mukava nautiskella järven puoleisella terassilla grillin tuotoksia ja ihailla järven tyyntä pintaa.




Talon kaikin puolinen korjaus ja laajennus oli valtava urakka, mutta jokainen vaihe tunnetaan ja tiedetään nyt tarkkaan. Entisen mökin rakennusala oli 70m2 ja remontin jälkeen se on 140m2. Ammattilaisia on kuunneltu ja paikalliset osaajat olivat projektille kullan arvoisia. Nyt isäntäväki sanoo mökkipäivityksen olleen kiitollisuuden osoitus menneelle sukupolvelle ja kädenojennus tulevalle.

Kippis kesälle ja mukavia hetkiä Peltoniemeen!






perjantai 25. syyskuuta 2015

Viihdytään Villa-Karhulassa

Edellisessä postauksessa kirjoittelin Viljakan pariskunnan persoonallisesta kodista Varkauden Kosulanniemessä. Karl Lindhalin suunnittelema talo valmistui 1925 ja se edustaa hänen tuotantonsa klassisoivaa rakennustyyliä. Nykyisillä omistajilla talo on ollut vuodesta 1995.

 Koti on valoisa, persoonallinen ja charmantti rennolla tavalla. Keittiö  ja yläkerta tulikin jo esiteltyä, jatketaan nyt alakerran muista huoneista.


Olohuone on huljakan avara ja vanhat ikkunat ihanat. Huomaa myös kukkien kaunis symmetria ja yläikkunoiden metalliset eläinhahmot. Kalusteet Ikeasta, vanha matto mummilta ja valaisin kirpputorilta.  Markon maalaamat näyttävät taulut sopivat tilaan kuin nenä päähän.







Markon tekemä sivupöytä, tai oikeammin New York-jakkara on tehty vanerin päälle uudella kuvansiirtotekniikalla. Esikuvana on New Yorkin vanhojen talojen julkisivut. Uniikki ja hauska! Pikantiksi yksityiskohdaksi Marko maalasi yhteen ikkunaan kurkkivan kissan.



On kokoa, on näköä! Muuten, lähes kaikki Marko Viljakan työt ovat myytävissä. Oma koti voi siis osin olla myös näyttelytila.




Tämä oli pakko saada! Kuvanveistäjä Taru Mäntysen pronssiveistos "Karhupoika". No, kyllähän Karhulalla pitää olla oma nimikkopatsas. Tämä veistos poiki myös "kotouttamisjuhlat", Vuokko ja Marko saivat hyvän syyn kutsua ystävät juhlimaan. Hieno syy juhlaan!




Olohuoneen toisessa päässä on iso ruokailuryhmä. Pöytä tehtiin 2002 häitä varten. Kriteerinä oli se, että vieraat sopivat saman pöydän ääreen. Pariskunta vihittiin talon puutarhassa pienen hääjoukon saattelemana. Ja taas oli syytä juhlia! Tosin nuo veistosjuhlat taisivat olla vasta vihkijäisjuhlien jälkeen:)



Ruokapöydän päälle valaisin löytyi kirpputorilta, sopii niin hyvin! Takana näkyy värikylläinen vahva tulkinta Vuokosta. Sen alla Markon ukin Amerikan arkku. Aika huikea!






Syysaurinko paistaa lasitetulle terassille. Valkoinen kalustus sopii tunnelmaan ja  houkuttelee iltapäiväkahville ja nauttimaan näköalasta puutarhaan. Seinällä teos Ajatus, joka kuuluu kolmen teoksen ryhmään, joista muut kaksi ovat Navitaksessa.








     Sohvan päälle on hankittu valkoisia tyynyjä matkoilta vähän sieltä sun täältä. Hyvältä näyttää.



Kipsiveistos on Markon taideteollisen korkeakoulun opiskeluaikainen työ. Sekin löysi paikkansa.




Marko Viljakan ateljee on talon vanhassa ruokasalissa. Se on erotettu suurilla täyspuisilla liukuovilla muista huoneista. Työpaikka lähellä ja luonnonvaloa riittävästi, hyvä yhdiselmä.






 Ehkäpä ateljee on sopiva huone lopettaa tämän kodin esittely. Taide on läsnä joka huoneessa ja antaa oman leimansa talon henkeen. Värikylläinen, runsas, rento ja persoonallinen koti. Sanalla sanoen ihan asukkaidensa näköinen.






Vielä lasi viiniä leppeässä syysauringossa ja on aika toivotella onnellisia hetkiä Villa Karhulassa.

Rentouttavaa viikonloppua!



torstai 16. huhtikuuta 2015

Koti kuin vaahtokarkki

Laurinkujalta Varkaudesta löytyy varsinainen vaahtokarkkikoti! Vaaleassa, 1939 rakennetussa talossa on paljon alkuperäisiä ratkaisuja ja siustus henkii nukkekotimaista tunnelmaa. Talo on ollut Sadun ja Eliaksen 7 vee koti nelisen vuotta.

Kun astuu sisään, jo eteisessä on voimakas tunne siitä, että tämä koti ei ole normikoti. Vaaleanpunainen ja pinkki iskee silmään ja tulee sellainen mukava, kotoinen fiilis.


          Nätit ruutuikkunat tuovat valon sisään ja pinkit yksityiskohdat tulvahtavat esiin.



Tossutkin ovat sävy sävyyn. Yläkerta on vielä vaiheessaan ja odottaa remonttia. Tosin etukäteen kerättyjä huonekaluja ja muuta mukavaa on jo ihan tarpeeksi:) Ruusutapetitkin on haaveissa...





Keittiössä on maalaisromanttinen tunnelma. Hauskat pyöreät pitsimatot on virkannut Sadun taitava työkaveri. Tosi persoonalliset!





Inspiraatioita tähän kotiin ovat antaneet sisustuslehdet, kirjat, kirppikset, omat ja ystävien aarrevarastot. Satu on impulssiostaja, parhaat löydöt tehdään usein sattumoisin ja tunteella.





Ruututapetti on tilattu nettikaupasta ja sopii mainiosti kokonaisuuteen. Sadulla on aikamoinen kokoelma ystäviltä saatuja "tuliaisia" ja muistoja. Ne ovat tärkeitä, esillä, ja muistuttavat joka päivä ystävien merkityksestä Sadun ja Eliaksen elämässä.


Pikkuruiset lampunvarjostin-valot on ripustettu verhojen reunaan. Ne antavat mukavaa iltavalaistusta pimeään talvikauteen, eikä ne hassummat ole kesäiltoinakaan.


Vanha puuhella on ahkerassa käytössä, vasinkin talvella. Vanha kunnon lämmönlähde ja kaikkihan me tiedämme miten ihanasti hella hauduttaa kunnon kotiruoat.



Niin, sitä vaaleanpunaista! Satu on sairaanhoitaja, kutsumustyössään, mutta sisustaminen on ovi toiseen maailmaan, vaahtokarkkien sävyihin. Ainakin toistaiseksi:) tätä "villitystä" on  kestänyt jo muutamia vuosia. Hyvältä tuntuu ja näyttää!






Taitava työkaveri on näprännyt tämänkin rahin ja maton. "Kuka ihme haluaa tuollaisen rahin?" oli työkaverin aviomies kysynyt ihmeissään nähdessään vaalenpunaisen rahin valmiina. "Minä halusin", nauraa Satu. Ja saamansa pitää!


                 Valoisa lukunurkkaus on hyvä paikka lukea ja selailla vaikkapa sisustuslehtiä.



                          Ukin taskukello on päässyt arvoiselleen paikalle rakkaana muistona.



Ai niin! Onhan tässä talossa vielä kolmaskin asukki, Elviira Ester, joka asuu ruukun puolikkaassa ja tykkää olla takan edessä lämpimässä.


   Okei, mun ruukku ei sit ole vaaleanpunainen, mutta tällä mennään, tuumii Elviira Ester:)


  Vielä vilkaisu makuuhuoneeseen, missä on alkuperäiset pinkopahvit seinillä. Sama tyyli ja tunnelma jatkuu täälläkin.



    Toivottavasti sait tästä keväisiä sisustusinspiksiä ja valonpilkkuja elämään, kuten Satu sanoi.

    Mitäs tykkäsit?

   Minä tykkäsin ja menin heti ostamaan vaahtokarkkeja:)