Näytetään tekstit, joissa on tunniste Varkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Varkaus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Koti laguunin rannalla

Ei politiikkaa eikä uskontoa. Siinä on vanha tuttu ohje, kun halutaan pysyä neutraaleissa ja kaikkia miellyttävissä aiheissa. Sen verran kuitenkin, että tiedetään taustoja. Moni tunteekin Minna Selkomaan Varkauden kaupunginhallituksen nykyisenä puheenjohtajana. Kunnallispolitiikassakin Minna on vanha konkari, takana on jo kaksitoista aktiivista toiminnan vuotta. Ammatiltaan hän on erityisopettaja ja asuu miehensä Jari Tolvasen kanssa Puurtilassa ns.laguunikorttelissa ihan järven sylissä.

Olen tuntenut Minnan vuosia ja kun tapaan hänet puhe kääntyy tietysti myös ensi vuoden tuleviin kunnallisvaaleihin. Minna sanoo miettivänsä tulevaa ehdokkuutta. Juuri nyt on menossa ns. henkinen inventaari, missä laitetaan jonoon plussat ja miinukset menneestä ja tulevasta. Kokemusta ja näkemystä varmasti on, siitä olen varma.

Mutta hei, nyt pulinat pois ja mennään katsomaan Minnan ja Jarin rantataloa.



Talo on todellakin laguunin reunalla, ihan huippupaikka. Ensimmäistä kertaa näen rantaviivan talot näin läheltä ja vasta laiturilta nähtynä tajuaa veden läheisyyden ja ainutlaatuisen rakennuspaikan. Voi että, tälläistä rakennustapaa kun tajuttaisi toteuttaa Varkaudessa myös kerrostaloasumiseen! Miksi kukaan ei ota tälläista vahvuutta käyttöön?  Sehän olisi täysin mahdollista kun Varkaudessa tuota rantaviivaakin piisaa vaikka toisille jakaa.

Ankkurinappi on taloyhtiön nimi ja siihen kuuluu kolme erillistaloa. Talot on rakennettu asuntomessuille 1991 ja  tämä asunto päätyi ikään kuin vahingossa Minnalle ja Jarille.  Myynnissä olleen omakotitalon esittelystä palattaessa nähtiin esittelykyltti tämän talon oven pielessä ja päätettiin käydä vilkaisemassa. Se vilkaisu johti välittömästi kiinnostukseen ja useampaan käyntiin.

Katoitko millaset ne keittiön kaapit oli? Entä se vessa? Minä en muista. En minäkään, vastaa Jari. "Tämän tyyppistä keskustelua käytiin useaan kertaan, ihasteltiin aina tätä järveä" nauraa Minna, kertoessaan talokaupan edistymistä. Lopulta talo tuli katsottua kokonaan ja kauppa syntyi. Siitä on nyt kymmenen vuotta ja järvinäkymä sykähdyttää edelleen.


Sisääntulon vieressä on kiva pieni terassi kesäpäivien iloksi.



Heti eteisen jälkeen avautuu näkymä yhtenäisen olohuoneen ruokailuryhmään. Eteinen, kodinhoitohuone, keittiö ja ruokailutila ovat hieman ylempänä ja pari askelmaa alempana on olohuone. Tilanjakajana toimii matala lasitiiliseinämä.










 




Minna on aina ollut kiinnostunut sisustamisesta. Ideoita muhii päässä alvariinsa ja homma etenee niin, että Minna suunnittelee ja ideoi ja Jari toteuttaa sitä mukaa. Huumorimielessä Jari naurahtaa: "Jos kaikki Minnan suunnitelmat ja ideat oikeasti toteuttaisi, ei paljon muuta ehtisi ja siinä menisi niin omat kuin vieraatkin varat". Hörpätään kahvia ja nyökytellään Minnan kanssa:)

Pöytä on tehty vanhasta täyspuisesta peiliovesta, jota on hieman tuunattu ja hiottu Jarin toimesta. Lasi päälle ja siinä se on.  Puusepäntaitoinen tuttava sorvaili sopivat pöydänjalat Minnan toiveiden mukaan. Tuolien kaunis pellavaverhoilu sopii mainiosti pöydän tyyliin. Tosi kaunis ja onnistunut ryhmä.

Kodin väritys on hillitty ja väriskaala on hallittu, valkoisen, beigen ja ruskean eri sävyjä. Tyyli on maalaisromanttinen ja Minna on yhdistänyt paljon vanhoja kunnostettuja kalusteita uusiin.







Yksi uusimmista huonekaluista on tämä Pentikin nojatuoli raheineen, Minnan ja Jarin vanhempien synttärilahja Minnalle. Sopii täydellisesti ruokapöydän tuolien tyyliin.



Olohuoneen toinen puoli on hieman romanttisempi, sopivan väljä ja sieltäkin löytyy vanhoja kalusteita. Valkoinen puusohva Minnan vanhemmilta ja Jarin lapsuudenkodista tulee ruskea pieni lipasto, jonka hän on myös itse entisöinyt.






Entisöidyn lipaston päälle Jari nikkaroi vanhasta lankusta hyllyt. Vähän taltalla kulumisen jälkiä, petsiä päälle ja lopuksi romanttiset hyllynkannattimet. Vanhat Arabian astiat ovat Jarin vanhempien häälahjaksi saamia.



Nyt hypättiin jo yläkertaan! Kun uusperheen lapset ovat lentäneet juuri pesästä, muutettiin yläkerran aula ihan valkoiseksi. Yksi ylimääräinen vanha peiliovikin löysi paikkansa täältä.



Makuuhuoneessa jatkuu vaalea ja  maalaisromanttinen tyyli. Ja peiliovesta on nyt tehty kiva sängynpääty. Kunnostetut vanhat Ilmari Tapiovaaran mustat tuolit toimivat yöpöytinä.


Aulan ja päämakuuhuoneen lisäksi yläkerrassa on vielä työhuone, vieras/lastenhuone ja sauna.



Näin hienot näköalat innostavat kaikenlaiseen kivaan haaveiluun ja työt jäisivät tekemättä, ainakin minulta:)


Ihan viimeisin remonttikohde viime kesältä on sauna ja kylpyhuone. Ihanan raikas mustavalkoinen yhdistelmä. Valkoista kuultosävyä seinissä ja mustaa lauteissa. Näppärän kokoinen ja kiva kokonaisuus.







Tämä kyllä näytti tosi hyvältä! Onnistunut kokonaisuus myös suunnittelijan ja tekjän mielestä.
Ajaton ja tyylikäs. Talossa on kaikkiaan n. 140 m2 kahdessa kerroksessa. Vielä on plussana katettu lasiterassi ja laiturit talon ympärillä. Sanoisin, että harvinaista herkkua näillä main.








Lasiterassilla nautitaan yleensä viikonloppuisin hyvää ruokaa ja viiniä pitkän työviikon jälkeen.
Kalenterit tuppaa täyttymään, joten mikäs on mukavampaa kuin kelata viikon tapahtumat yhteisellä hetkellä, sytetellä kynttilät ja katsella öistä järvimaisemaa.





Minnaa kiinnostaa sisustusasiat siinä määrin, että hän aloitti opinnot Varkauden Sakkyn koulutusohjelmassa syksyllä.  Ihan harrastuspohjalta kuitenkin.

"On kiva nollata aivot työkuvioista ja päästä ihan toisenlaiseen maailmaan. Se on lopultakin ihan voimaannuttava juttu ja siinä oppii ihan uusia asioita" innostuu Minna.

Jarin työt ovat Stora Ensolla ja vapaa-aikaa menee myös valmennuskuvioissa Tarmon junnujen kanssa salibandyssa. Jos nyt Minnan suunnittelemilta projekteilta ehtii:)




Aika kuluu kuin siivillä. On aika siirtyä eteenpäin. Kiitokset teille Minna ja Jari! Toivottelen värikästä ja antoisaa syksyä!

Loppuun heitän vielä ihan oman ennustuksen: Mikäli Minnaa yhtään tunnen, kyllä se kunnallisvaaleihin mukaan vielä lähtee:) Voisin kuvitella Minnan sanovan: Kyllä se paljon ottaa, mutta kyllä se paljon antaakin!

We will see!




perjantai 25. syyskuuta 2015

Viihdytään Villa-Karhulassa

Edellisessä postauksessa kirjoittelin Viljakan pariskunnan persoonallisesta kodista Varkauden Kosulanniemessä. Karl Lindhalin suunnittelema talo valmistui 1925 ja se edustaa hänen tuotantonsa klassisoivaa rakennustyyliä. Nykyisillä omistajilla talo on ollut vuodesta 1995.

 Koti on valoisa, persoonallinen ja charmantti rennolla tavalla. Keittiö  ja yläkerta tulikin jo esiteltyä, jatketaan nyt alakerran muista huoneista.


Olohuone on huljakan avara ja vanhat ikkunat ihanat. Huomaa myös kukkien kaunis symmetria ja yläikkunoiden metalliset eläinhahmot. Kalusteet Ikeasta, vanha matto mummilta ja valaisin kirpputorilta.  Markon maalaamat näyttävät taulut sopivat tilaan kuin nenä päähän.







Markon tekemä sivupöytä, tai oikeammin New York-jakkara on tehty vanerin päälle uudella kuvansiirtotekniikalla. Esikuvana on New Yorkin vanhojen talojen julkisivut. Uniikki ja hauska! Pikantiksi yksityiskohdaksi Marko maalasi yhteen ikkunaan kurkkivan kissan.



On kokoa, on näköä! Muuten, lähes kaikki Marko Viljakan työt ovat myytävissä. Oma koti voi siis osin olla myös näyttelytila.




Tämä oli pakko saada! Kuvanveistäjä Taru Mäntysen pronssiveistos "Karhupoika". No, kyllähän Karhulalla pitää olla oma nimikkopatsas. Tämä veistos poiki myös "kotouttamisjuhlat", Vuokko ja Marko saivat hyvän syyn kutsua ystävät juhlimaan. Hieno syy juhlaan!




Olohuoneen toisessa päässä on iso ruokailuryhmä. Pöytä tehtiin 2002 häitä varten. Kriteerinä oli se, että vieraat sopivat saman pöydän ääreen. Pariskunta vihittiin talon puutarhassa pienen hääjoukon saattelemana. Ja taas oli syytä juhlia! Tosin nuo veistosjuhlat taisivat olla vasta vihkijäisjuhlien jälkeen:)



Ruokapöydän päälle valaisin löytyi kirpputorilta, sopii niin hyvin! Takana näkyy värikylläinen vahva tulkinta Vuokosta. Sen alla Markon ukin Amerikan arkku. Aika huikea!






Syysaurinko paistaa lasitetulle terassille. Valkoinen kalustus sopii tunnelmaan ja  houkuttelee iltapäiväkahville ja nauttimaan näköalasta puutarhaan. Seinällä teos Ajatus, joka kuuluu kolmen teoksen ryhmään, joista muut kaksi ovat Navitaksessa.








     Sohvan päälle on hankittu valkoisia tyynyjä matkoilta vähän sieltä sun täältä. Hyvältä näyttää.



Kipsiveistos on Markon taideteollisen korkeakoulun opiskeluaikainen työ. Sekin löysi paikkansa.




Marko Viljakan ateljee on talon vanhassa ruokasalissa. Se on erotettu suurilla täyspuisilla liukuovilla muista huoneista. Työpaikka lähellä ja luonnonvaloa riittävästi, hyvä yhdiselmä.






 Ehkäpä ateljee on sopiva huone lopettaa tämän kodin esittely. Taide on läsnä joka huoneessa ja antaa oman leimansa talon henkeen. Värikylläinen, runsas, rento ja persoonallinen koti. Sanalla sanoen ihan asukkaidensa näköinen.






Vielä lasi viiniä leppeässä syysauringossa ja on aika toivotella onnellisia hetkiä Villa Karhulassa.

Rentouttavaa viikonloppua!



keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Persoonallinen Vanha Villa

Olen monet kerrat kävellyt Varkauden Kosulanniemen alueella ihaillen vanhoja rakennuksia tehtaan kupeessa, silti järven läheisyydessä. Alue on vanhaa Varkautta ja henkii historiaa ja tarinoita sen asukkaista ja elämänmenosta.

Kosulanniemi on osa suurempaa kokonaisuutta. Ahlström rakennutti asuinalueen 1900-luvun alkupuolella tehtaan työntekijöille. Kosulanniemi oli varattu tehtaan johdolle. Suurimmman osan alueen huviloista on suunnitellut A.Ahlsröm Osakeyhtiön luottosuunnittelijat Thomén veljekset, Karl Lindhal sekä Gunnar Aspelin.

Alueen rakennukset olivat (ja ovat) huvilatyyppisiä suurehkoja taloja, joita ympäröi väljät puutarhat. Yhtiö hoiti aikoinaan puutarhan ja polttopuiden teon asukkaiden puolesta. Ei hoida enää:) mutta vanhat talot henkivät edelleen charmia, jota ei muualla tapaa.

Taiteilija-toimittajapariskunta Marko ja Vuokko Viljakka asuvat unelmiensa talossa kahden mäyräkoiransa Niilon ja Unton, sekä kahden kissansa kanssa. Karl Lindhalin suunnittelema Karhula-huvila on ostettu 1995. Rakennus on vuodelta 1925 ja sen ensimmäinen asukas oli vaneritehtaan johtaja Björn Fluhrström ja hänen jälkeensä talossa on asunut useita konepajan johtajia aina 1980-luvulle saakka. Rakennus on museoviraston suojelukohde, eikä sen ulkonäköä saa muuttaa.


Portista sisään ja katsomaan kaunista huvilaa.


Vasemmalla pilkottava pieni lisäsiipi on todennäköisesti rakennettu talon valmistumisen jälkeen. Sieltä pääsee suoraan keittiöön ja palvelijan huoneeseen, joka nykyisellään on kodinhoitohuone.


   Talossa on n. 250 m2, Vuokon mielestä ei yhtään liikaa:) Ja ihanalta suuret, korkeat ja avarat
   tilat  tuntuivatkin.


              Mistähän aloittaisi? Mennään sisään arkisesti keittiön kautta.



Keittiön täyspuiset kaapistot ovat alkuperäiset! Ajatella miten nykyaikaisilta ne näyttävät! Vai pitääkö todeta, että sisustustrendit kertautuvat vuosikymmenten kuluessa. Mustavalkoinen ruutulattia sopii tähän loistavasti.



Toisella seinällä on Vuokon ja Markon ensimmäinen yhteinen ostos. Hulppea kaasuliesi, josta kumpikaan ei luopuisi mistään hinnasta. Niin hyvä se on. Taidetta on myös keittiössä.



Keittiön siniset laatat, Maa, Ilma, Vesi ja Tuli ovat tilaustyötä, kuvanveistäjä, keraamikko Leena Mäkipatolan valmistamat.



Vuokko somistaa vanhojen ikkunoiden välit fiiliksen ja vuodenaikojen mukaan. Nämä keittiön kaunistukset, valkoiset posliinimäyräkoirat, ovat uusin löytö paikallisesta marketista.




     Tässä syksyisiä värejä ja tuliaisia Meksikosta. Ikkunan takana näkyy avoin ulko-ovi.


Keittiön vieressä on käytännöllisesti ollut palvelijan huone ja kodin hoitoon liittyviä juttuja. Huone on alkuperäisessä muodossaan vesipistettä myöten. Täällä säilytetään ulkotakkeja, treenikamaa ja Vuokon käyttölaukkuja, joita on helppo napata  aamulla mukaan, kun aviomies jo odottelee autossa.





Naisella ei voi koskaan olla liian paljon laukkuja! Tämä herkullinen kaunokainen löytyi Maltalta.


Tämäkin kuuluu kodinhoitohuoneeseen, nimittäin kissojen kori. Katit häipyivät minun vierailuni aikana omiin oloihinsa. Mutta ikkunan ääressä on kiva päivystää.


Vielä kun sateenvarjon nappaa tästä söpöstä mäyräkoiranaulakosta voikin lähteä jo töihin.




Pääsisäänkäynti on tyypillinen alueen huviloille. Ja vanhat pariovet ovat niin kauniit.



Olin kyllä vaikuttunyt tästä upeasta sisäänkäynnistä. Kyllä ensivaikutelma kertoo paljon asukkaista.
Niin mielenkiintoinen eteisaula, ettei meinaa eteenpäin päästä.



Sitten onkin sopiva hetki nousta portaat ylös. Ylhäällä avautuu valoisa kutsuva "talviolohuone". Näin Vuokko tilan esitteli:) Takka ja ihana lämpö, kirjat ja lämpimät viltit. Rauhoittava tila, mutta pariskunnalle tyypilliset voimakkaat värit.









Yläkerran portaikossa on kaunis maalaus Vuokosta. Se oli alunperin luonnos Vuokon äidistä, josta Marko maalasi muotokuvaa lahjaksi. Kun luonnokseen kehkeytyi niin paljon Vuokon persoona, Marko teki siitä teoksen " Vuokko Ameriikan takissaan". Anoppi sai kuitenkin  oman muotokuvan lahjaksi vävyltään syntymäpäiväkseen:)



Käydäänpä sitten aasialaishenkisessä, energisessä ja aurinkoisessa makuuhuoneessa. Työkaveri oli todennut Vuokolle, että hän ei kinä pystyisi nukkumaan tuon värisessä huoneessa:) Vuokko ja Marko taas viihtyvät ja aamulla on mukava herätä aamuauringon säteisiin energisessä huoneessa. Taulu keskellä on Markon käsialaa.







Yläkerran kylpyhuoneen kalusteet ovat osin alkuperäisiä, kuten amme ja vanhat Pukkilan laatat. Huomaa myös vanha kunnon bidee. Näitä ei haluta uusia ihan tarkoituksella. Somistus on merellistä ja leikkisää. Ei mitään turhan tärkeää.



Parvekenäkymä puutarhaan. Pihalle rakennettiin 1930-luvulla autotalli insinööri Kurt Balanderin hankkimaa Opel Olympiaa varten.



Yökylään tulevat sukulaiset ja ystävät saavat majoittua tähän vihreään kammariin. Teos seinällä: Nainen ja neliapila 1993. Jännittäviä unia!



Tässä on Vuokon työhuone. Vanha tuoli on kulkenut suvussa, samoin pikkulipasto, jonka naisest ovat saaneet 14 vuotta täytettyään. Seinillä omaa ja vierasta taidetta. Japanin näyttelymatkalta mukaan tarttui kauniita mainosjulisteita, joista tehtiin kollaasi seinalle. Varsinainen työpiste sijoittuu ikkunaseinälle oikealle, mistä pilkistää vanhan Billnäsin kirjoituspöydän nurkkaa.


Työhuoneen entisöidyllä vanhalla puusohvalla voi funtsia työjuttuja tai muuten vaan maailman menoa:)

Talo on iso ja kivaa kuvamateriaalia paljon, joten nyt hengähdetään vähän ja makustellaan vanhan talon persoonallista tunnelmaa.

Jatkan Karhulan esittelyä "jatko-osassa" ihan pian. Silloin päästään kurkistamaan alakerran tiloja lähemmin. Pysyhän mukana!