sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Koti laguunin rannalla

Ei politiikkaa eikä uskontoa. Siinä on vanha tuttu ohje, kun halutaan pysyä neutraaleissa ja kaikkia miellyttävissä aiheissa. Sen verran kuitenkin, että tiedetään taustoja. Moni tunteekin Minna Selkomaan Varkauden kaupunginhallituksen nykyisenä puheenjohtajana. Kunnallispolitiikassakin Minna on vanha konkari, takana on jo kaksitoista aktiivista toiminnan vuotta. Ammatiltaan hän on erityisopettaja ja asuu miehensä Jari Tolvasen kanssa Puurtilassa ns.laguunikorttelissa ihan järven sylissä.

Olen tuntenut Minnan vuosia ja kun tapaan hänet puhe kääntyy tietysti myös ensi vuoden tuleviin kunnallisvaaleihin. Minna sanoo miettivänsä tulevaa ehdokkuutta. Juuri nyt on menossa ns. henkinen inventaari, missä laitetaan jonoon plussat ja miinukset menneestä ja tulevasta. Kokemusta ja näkemystä varmasti on, siitä olen varma.

Mutta hei, nyt pulinat pois ja mennään katsomaan Minnan ja Jarin rantataloa.



Talo on todellakin laguunin reunalla, ihan huippupaikka. Ensimmäistä kertaa näen rantaviivan talot näin läheltä ja vasta laiturilta nähtynä tajuaa veden läheisyyden ja ainutlaatuisen rakennuspaikan. Voi että, tälläistä rakennustapaa kun tajuttaisi toteuttaa Varkaudessa myös kerrostaloasumiseen! Miksi kukaan ei ota tälläista vahvuutta käyttöön?  Sehän olisi täysin mahdollista kun Varkaudessa tuota rantaviivaakin piisaa vaikka toisille jakaa.

Ankkurinappi on taloyhtiön nimi ja siihen kuuluu kolme erillistaloa. Talot on rakennettu asuntomessuille 1991 ja  tämä asunto päätyi ikään kuin vahingossa Minnalle ja Jarille.  Myynnissä olleen omakotitalon esittelystä palattaessa nähtiin esittelykyltti tämän talon oven pielessä ja päätettiin käydä vilkaisemassa. Se vilkaisu johti välittömästi kiinnostukseen ja useampaan käyntiin.

Katoitko millaset ne keittiön kaapit oli? Entä se vessa? Minä en muista. En minäkään, vastaa Jari. "Tämän tyyppistä keskustelua käytiin useaan kertaan, ihasteltiin aina tätä järveä" nauraa Minna, kertoessaan talokaupan edistymistä. Lopulta talo tuli katsottua kokonaan ja kauppa syntyi. Siitä on nyt kymmenen vuotta ja järvinäkymä sykähdyttää edelleen.


Sisääntulon vieressä on kiva pieni terassi kesäpäivien iloksi.



Heti eteisen jälkeen avautuu näkymä yhtenäisen olohuoneen ruokailuryhmään. Eteinen, kodinhoitohuone, keittiö ja ruokailutila ovat hieman ylempänä ja pari askelmaa alempana on olohuone. Tilanjakajana toimii matala lasitiiliseinämä.










 




Minna on aina ollut kiinnostunut sisustamisesta. Ideoita muhii päässä alvariinsa ja homma etenee niin, että Minna suunnittelee ja ideoi ja Jari toteuttaa sitä mukaa. Huumorimielessä Jari naurahtaa: "Jos kaikki Minnan suunnitelmat ja ideat oikeasti toteuttaisi, ei paljon muuta ehtisi ja siinä menisi niin omat kuin vieraatkin varat". Hörpätään kahvia ja nyökytellään Minnan kanssa:)

Pöytä on tehty vanhasta täyspuisesta peiliovesta, jota on hieman tuunattu ja hiottu Jarin toimesta. Lasi päälle ja siinä se on.  Puusepäntaitoinen tuttava sorvaili sopivat pöydänjalat Minnan toiveiden mukaan. Tuolien kaunis pellavaverhoilu sopii mainiosti pöydän tyyliin. Tosi kaunis ja onnistunut ryhmä.

Kodin väritys on hillitty ja väriskaala on hallittu, valkoisen, beigen ja ruskean eri sävyjä. Tyyli on maalaisromanttinen ja Minna on yhdistänyt paljon vanhoja kunnostettuja kalusteita uusiin.







Yksi uusimmista huonekaluista on tämä Pentikin nojatuoli raheineen, Minnan ja Jarin vanhempien synttärilahja Minnalle. Sopii täydellisesti ruokapöydän tuolien tyyliin.



Olohuoneen toinen puoli on hieman romanttisempi, sopivan väljä ja sieltäkin löytyy vanhoja kalusteita. Valkoinen puusohva Minnan vanhemmilta ja Jarin lapsuudenkodista tulee ruskea pieni lipasto, jonka hän on myös itse entisöinyt.






Entisöidyn lipaston päälle Jari nikkaroi vanhasta lankusta hyllyt. Vähän taltalla kulumisen jälkiä, petsiä päälle ja lopuksi romanttiset hyllynkannattimet. Vanhat Arabian astiat ovat Jarin vanhempien häälahjaksi saamia.



Nyt hypättiin jo yläkertaan! Kun uusperheen lapset ovat lentäneet juuri pesästä, muutettiin yläkerran aula ihan valkoiseksi. Yksi ylimääräinen vanha peiliovikin löysi paikkansa täältä.



Makuuhuoneessa jatkuu vaalea ja  maalaisromanttinen tyyli. Ja peiliovesta on nyt tehty kiva sängynpääty. Kunnostetut vanhat Ilmari Tapiovaaran mustat tuolit toimivat yöpöytinä.


Aulan ja päämakuuhuoneen lisäksi yläkerrassa on vielä työhuone, vieras/lastenhuone ja sauna.



Näin hienot näköalat innostavat kaikenlaiseen kivaan haaveiluun ja työt jäisivät tekemättä, ainakin minulta:)


Ihan viimeisin remonttikohde viime kesältä on sauna ja kylpyhuone. Ihanan raikas mustavalkoinen yhdistelmä. Valkoista kuultosävyä seinissä ja mustaa lauteissa. Näppärän kokoinen ja kiva kokonaisuus.







Tämä kyllä näytti tosi hyvältä! Onnistunut kokonaisuus myös suunnittelijan ja tekjän mielestä.
Ajaton ja tyylikäs. Talossa on kaikkiaan n. 140 m2 kahdessa kerroksessa. Vielä on plussana katettu lasiterassi ja laiturit talon ympärillä. Sanoisin, että harvinaista herkkua näillä main.








Lasiterassilla nautitaan yleensä viikonloppuisin hyvää ruokaa ja viiniä pitkän työviikon jälkeen.
Kalenterit tuppaa täyttymään, joten mikäs on mukavampaa kuin kelata viikon tapahtumat yhteisellä hetkellä, sytetellä kynttilät ja katsella öistä järvimaisemaa.





Minnaa kiinnostaa sisustusasiat siinä määrin, että hän aloitti opinnot Varkauden Sakkyn koulutusohjelmassa syksyllä.  Ihan harrastuspohjalta kuitenkin.

"On kiva nollata aivot työkuvioista ja päästä ihan toisenlaiseen maailmaan. Se on lopultakin ihan voimaannuttava juttu ja siinä oppii ihan uusia asioita" innostuu Minna.

Jarin työt ovat Stora Ensolla ja vapaa-aikaa menee myös valmennuskuvioissa Tarmon junnujen kanssa salibandyssa. Jos nyt Minnan suunnittelemilta projekteilta ehtii:)




Aika kuluu kuin siivillä. On aika siirtyä eteenpäin. Kiitokset teille Minna ja Jari! Toivottelen värikästä ja antoisaa syksyä!

Loppuun heitän vielä ihan oman ennustuksen: Mikäli Minnaa yhtään tunnen, kyllä se kunnallisvaaleihin mukaan vielä lähtee:) Voisin kuvitella Minnan sanovan: Kyllä se paljon ottaa, mutta kyllä se paljon antaakin!

We will see!