Persoonallinen Vanha Villa

Olen monet kerrat kävellyt Varkauden Kosulanniemen alueella ihaillen vanhoja rakennuksia tehtaan kupeessa, silti järven läheisyydessä. Alue on vanhaa Varkautta ja henkii historiaa ja tarinoita sen asukkaista ja elämänmenosta.

Kosulanniemi on osa suurempaa kokonaisuutta. Ahlström rakennutti asuinalueen 1900-luvun alkupuolella tehtaan työntekijöille. Kosulanniemi oli varattu tehtaan johdolle. Suurimmman osan alueen huviloista on suunnitellut A.Ahlsröm Osakeyhtiön luottosuunnittelijat Thomén veljekset, Karl Lindhal sekä Gunnar Aspelin.

Alueen rakennukset olivat (ja ovat) huvilatyyppisiä suurehkoja taloja, joita ympäröi väljät puutarhat. Yhtiö hoiti aikoinaan puutarhan ja polttopuiden teon asukkaiden puolesta. Ei hoida enää:) mutta vanhat talot henkivät edelleen charmia, jota ei muualla tapaa.

Taiteilija-toimittajapariskunta Marko ja Vuokko Viljakka asuvat unelmiensa talossa kahden mäyräkoiransa Niilon ja Unton, sekä kahden kissansa kanssa. Karl Lindhalin suunnittelema Karhula-huvila on ostettu 1995. Rakennus on vuodelta 1925 ja sen ensimmäinen asukas oli vaneritehtaan johtaja Björn Fluhrström ja hänen jälkeensä talossa on asunut useita konepajan johtajia aina 1980-luvulle saakka. Rakennus on museoviraston suojelukohde, eikä sen ulkonäköä saa muuttaa.

Portista sisään ja katsomaan kaunista huvilaa.

Vasemmalla pilkottava pieni lisäsiipi on todennäköisesti rakennettu talon valmistumisen jälkeen. Sieltä pääsee suoraan keittiöön ja palvelijan huoneeseen, joka nykyisellään on kodinhoitohuone.

   Talossa on n. 250 m2, Vuokon mielestä ei yhtään liikaa:) Ja ihanalta suuret, korkeat ja avarat
   tilat  tuntuivatkin.


              Mistähän aloittaisi? Mennään sisään arkisesti keittiön kautta.

Keittiön täyspuiset kaapistot ovat alkuperäiset! Ajatella miten nykyaikaisilta ne näyttävät! Vai pitääkö todeta, että sisustustrendit kertautuvat vuosikymmenten kuluessa. Mustavalkoinen ruutulattia sopii tähän loistavasti.

Toisella seinällä on Vuokon ja Markon ensimmäinen yhteinen ostos. Hulppea kaasuliesi, josta kumpikaan ei luopuisi mistään hinnasta. Niin hyvä se on. Taidetta on myös keittiössä.

Keittiön siniset laatat, Maa, Ilma, Vesi ja Tuli ovat tilaustyötä, kuvanveistäjä, keraamikko Leena Mäkipatolan valmistamat.

Vuokko somistaa vanhojen ikkunoiden välit fiiliksen ja vuodenaikojen mukaan. Nämä keittiön kaunistukset, valkoiset posliinimäyräkoirat, ovat uusin löytö paikallisesta marketista.

     Tässä syksyisiä värejä ja tuliaisia Meksikosta. Ikkunan takana näkyy avoin ulko-ovi.


Keittiön vieressä on käytännöllisesti ollut palvelijan huone ja kodin hoitoon liittyviä juttuja. Huone on alkuperäisessä muodossaan vesipistettä myöten. Täällä säilytetään ulkotakkeja, treenikamaa ja Vuokon käyttölaukkuja, joita on helppo napata  aamulla mukaan, kun aviomies jo odottelee autossa.

Naisella ei voi koskaan olla liian paljon laukkuja! Tämä herkullinen kaunokainen löytyi Maltalta.

Tämäkin kuuluu kodinhoitohuoneeseen, nimittäin kissojen kori. Katit häipyivät minun vierailuni aikana omiin oloihinsa. Mutta ikkunan ääressä on kiva päivystää.

Vielä kun sateenvarjon nappaa tästä söpöstä mäyräkoiranaulakosta voikin lähteä jo töihin.

Pääsisäänkäynti on tyypillinen alueen huviloille. Ja vanhat pariovet ovat niin kauniit.

Olin kyllä vaikuttunyt tästä upeasta sisäänkäynnistä. Kyllä ensivaikutelma kertoo paljon asukkaista.
Niin mielenkiintoinen eteisaula, ettei meinaa eteenpäin päästä.

Sitten onkin sopiva hetki nousta portaat ylös. Ylhäällä avautuu valoisa kutsuva "talviolohuone". Näin Vuokko tilan esitteli:) Takka ja ihana lämpö, kirjat ja lämpimät viltit. Rauhoittava tila, mutta pariskunnalle tyypilliset voimakkaat värit.

Yläkerran portaikossa on kaunis maalaus Vuokosta. Se oli alunperin luonnos Vuokon äidistä, josta Marko maalasi muotokuvaa lahjaksi. Kun luonnokseen kehkeytyi niin paljon Vuokon persoona, Marko teki siitä teoksen " Vuokko Ameriikan takissaan". Anoppi sai kuitenkin  oman muotokuvan lahjaksi vävyltään syntymäpäiväkseen:)

Käydäänpä sitten aasialaishenkisessä, energisessä ja aurinkoisessa makuuhuoneessa. Työkaveri oli todennut Vuokolle, että hän ei kinä pystyisi nukkumaan tuon värisessä huoneessa:) Vuokko ja Marko taas viihtyvät ja aamulla on mukava herätä aamuauringon säteisiin energisessä huoneessa. Taulu keskellä on Markon käsialaa.

Yläkerran kylpyhuoneen kalusteet ovat osin alkuperäisiä, kuten amme ja vanhat Pukkilan laatat. Huomaa myös vanha kunnon bidee. Näitä ei haluta uusia ihan tarkoituksella. Somistus on merellistä ja leikkisää. Ei mitään turhan tärkeää.

Parvekenäkymä puutarhaan. Pihalle rakennettiin 1930-luvulla autotalli insinööri Kurt Balanderin hankkimaa Opel Olympiaa varten.

Yökylään tulevat sukulaiset ja ystävät saavat majoittua tähän vihreään kammariin. Teos seinällä: Nainen ja neliapila 1993. Jännittäviä unia!

Tässä on Vuokon työhuone. Vanha tuoli on kulkenut suvussa, samoin pikkulipasto, jonka naisest ovat saaneet 14 vuotta täytettyään. Seinillä omaa ja vierasta taidetta. Japanin näyttelymatkalta mukaan tarttui kauniita mainosjulisteita, joista tehtiin kollaasi seinalle. Varsinainen työpiste sijoittuu ikkunaseinälle oikealle, mistä pilkistää vanhan Billnäsin kirjoituspöydän nurkkaa.

Työhuoneen entisöidyllä vanhalla puusohvalla voi funtsia työjuttuja tai muuten vaan maailman menoa:)

Talo on iso ja kivaa kuvamateriaalia paljon, joten nyt hengähdetään vähän ja makustellaan vanhan talon persoonallista tunnelmaa.

Jatkan Karhulan esittelyä "jatko-osassa" ihan pian. Silloin päästään kurkistamaan alakerran tiloja lähemmin. Pysyhän mukana!

Sadun country-koti, osa 1

Kurvailen pitkin tiheän metsän reunustamaa soratietä kohti Haukiveden rantaa. Muutama kilometri valtatieltä ja kymmenkunta kilometriä kaupungin keskustasta. Perillä odottaa 80-luvun tiilitalo upealla rantatontilla. Harmittelen, kun aurinko ei paista juuri nyt. Sehän on paistanut koko viikon juuri saapumiseeni saakka. No, ei voi mitään. Ihastelemme talon emännän Sadun kanssa alkusyksyn upeaa järvimaisemaa. Mikä ihana hiekkaranta!

Rantaan huuhtounut sammaleläin oli ainakin minulle ihan uusi tuttavuus. Mutta nyt siirrytään sisään.


Taloon on muutettu kolme vuotta sitten ja olosuhteista johtuen täysi remontti piti tehdä kuudessa
viikossa. Nopealiikkeisen Sadun motto on: Elämän jäljet saavat näkyä. Mitään ei tarvitse varoa. Kaikki pitää olla rentoa ja helppohoitoista. Ei minimalistista, ei liian romanttista, mutta sopivan rosoista ja viihtyisää. Ja sitä talon sisustus olikin. Täällä ei voi olla viihtymättä.

Näkymä olohuoneessa. Muhkeat, kivan lokoisat nojatuolit ovat huolettomat käytössä. Irtopäälliset on kuulemma pesty useaan kertaan. Ei kyllä uskoisi. Hauska pöytä on tuunattu vanhasta ovesta, joka on ollut Mikkelin vanhan meijerin ovi. Nykyiset pöydän jalat ovat menossa vaihtoon, massiivisempiin sellaisiin:)

Eikös tuo sohva näytäkin houkuttelevalta löhöilypaikalta. Katseen keräävä kristallikruunu on Sadun isältä saatu. Hyvä maku isälläkin;)

                         Lintuhäkki pöydällä on vaan niin kiva, sanoi Satu. Niin onkin.

Olohuoneen sivuikkunan alle asettautuu vielä pieni työpistekin, massiivista kokopuuta, silti kevyen oloinen. Ruskea nahkatuoli sopii kaveriksi.

                  Asetelma senkin päällä. Taulu nojailee nätisti kullanhohtoisen kynttelikön takaa.


                  Mennään seuraavaksi keittiöön, joka sai remontissa modernin boheemin tyylin.

Tyylikästä. Koko talon sisustus on värisävyiltään harmooninen kokonaisuus. Ruskean eri sävyjä, enemmän tummaa kuin vaaleaa. Huomaa näyttävä taulu paraatipaikalla. Persoonallinen ratkaisu.

Tämä taulu on aina kuulunut keittiöön, jo ennen remonttia. Taulu J.Saarisen  "Mitähän mamma sanoo"  Satu ei halunnut muuttaa sen paikkaa, joten keittiö suunniteltiin tämän taulun ympärille.

           Tämä ihana penkki houkuttaa istumaan ikkunaseunustalle kesken kokkauksen.

                             Näkymä ruokailutilaan ja olohuoneeseen päin.

Väriä ja särmää ruokapöytään antaa kirjava "matto" pöydällä. Erilaiset kanat ovat olleet Sadun keräilykohteita vuosien varrella. Monet ovat menneet kierrätykseen, yksi komistaa syyspöytää.

                       Luonnosta juuri poimittua, syksyn ruskasävyjä. Kivan näköistä!

             Rustiikkinen valaisin on country-henkinen viimeisen päälle!

Syyspataan laitetaan karjalanpaistilihat, sipulia, porkkanaa, kauden juureksia ja haudutellaan hiljalleen ja hyvää tulee. - Jatkan postausta Sadun kodista seuraavassa osassa. Kuvia on sen verran runsaasti, että saan toisenkin osan katseltavaksi ihan pian.

 Kivaa viikonloppua! Palaan Sadun kotiin uudelleen toisen postauksen tiimoilta.

Design-koti Madridissa

Tehdäänpä sisustuskatsaus Espanjaan, Madridiin. Kaunis, upea kaupunki, paljon katsottavaa... näyttävää arkkitehtuuria, maailmankuulua taidetta, hyvää ruokaa, tasokkaita viinejä, ihania tapaksia, luxus-liikkeitä, tyylikkäitä ihmisiä, nähtävyyksiä, flamencoa ym.ym. Kannattaa käydä vaikkapa pidennetyllä viikonloppumatkalla.

Jotta päästään espanjalaiseen tunnelmaan, ihaillaan yhtä Madridin kuuluisinta maamerkkiä, rakennettu 1900-luvun alussa. Upea rakennus!Tästä alkaa myös vilkas ostoskatu Gran Via.

Tämän asunnon suomalaisella omistajalla on tyyli hallussa. Kaikki on harkittua, mutta silti kotoisaa ja asukkaansa persoonan mukaista. Suuri n. 150m2 asunto on sisustettu pääasiassa moderneilla klassikoilla.
Ihanuuksia, joita ei joka kodissa nää. Talo on vanha, korkeilla huoneilla ja ihanilla parvekeikkunoilla, sekä neljällä toimivalla takalla varustettu asunto. Vihreä bulevardi asunnon  alapuolella ja nököalat yli kattojen antavat oman fiiliksen kaupunkiasunnolle.

Katsotaanpa sisään:  Mitäs pidät tälläisestä arkiolohuoneesta? Upea musta marmoriseinä, alaosassa toimiva takka, jonka päällä venetsialainen suuri antiikkipeili. Valkoinen selkeälinjainen sohva, Mies van der Rohen Barcelona-pöytä ja George Nelsonin Coconut-tuoli. Pöydällä suomalaista designia, Alvar Aallon Kukka-maljakko. Klassikko vailla vertaa, kaverina Iiittalan teräsvati. Sopii hyvin valkoisille orkideoille. Olen aivan myyty!

Olohuoneen tunnelma on rauhallinen, klassinen, viihtyisä. Asunnossa on tosiaan neljä toimivaa takkaa! Ajattele, kaupunkiasunnossa !! Voisitko kuvitella suomalaisessa kerrostaloasunnossa vastaavaa?  Mahdoton yhtälö. Olohuoneen kalustus on täynnä upeita, aikaa kestäviä klassikoita. Sohvina kaksi eri väristä italialaista Minottin modernia sohvaa, valkoinen ja ruskea. Ihanat, keveät klassiset tuolit ja suuri lasinen pöytä. Housekeeper huolehtii tuoreet kukat maljakoihin - aina.

Katsopa mattoja, tässä huushollissa on karvoihin katsomista! - Näyttävää, persoonallista tyyliä. Taustalla, olohuoneen takan vieressä ikiklassikko, musta nahkainen Charles & Rayn Eamesin lepotuoli, jota kuvaillaan sanoilla: "elegantti, kaunis, Eamesin klassikkotuoli yhdessä rahin kanssa muodostaa silmää miellyttävän kokonaisuuden, jossa ilmenee "klubituolimainen" tunnelma, käyttömukavuus ja korkealuokkaiset materiaalit".

Olohuone kuvattuna toiselta puolelta. Seinillä modernia taidetta. Kaunis, harmooninen kokonaisuus. Arco-valaisin vuodelta 1962 vaatii tilaa ja korkeutta ympärilleen. Ja sitähän tässä riittää!  Ihastelin myös kauniita italialaisen Fendin tyynynpäällisiä ja Carolina Herreran pehmeän ylellistä torkkupeittoa. Ne antavat pehmeyttä hieman maskuliiniseen ympäristöön. - Minuun tämä teki vaikutuksen, entä sinuun ?

Tämäkin on niin kaunis! Le Corpusierin poninkarva-tuoli sopii kuin nappi silmään Eileen Grayn klassikkopöydän kanssa. Korkeat parvekkeen ovet avaavat näköalat yli Madridin kattojen. Ja puksipuut parvekkeella viihtyvät. Minulle sanottiin kotikaupunkimme taimimyymälässä, ettei puksipuuta saa talvehtimaan meidän leveysasteillamme, mutta toistaiseksi oma puksipuuni on hengissä terassilla katon suojissa:) Toivottavasti se sinnittelee kevääseen asti!

En voinut ollla kuvaamatta kylpyhuonetta, joka oli viimosen päälle viehättävä sekin! Kuvassa näkyvät purnukat, hiusten kuivaajat jne. kuuluvat minulle ja kummitytölleni. Ykkösjuttu tässä kylppärissä on ehdottomasti kuvassa vasemmalla oleva takka! - Kyllä, takka kylppärissä! Siis niiiin luxusta! Kaksiosaisen takan toinen puoli avautuu makuuhuoneeseen. Mainio idea. Puun lämmin sävy on sisustustehosteena mitä onnistunein.

Tämän kodin estetiikka ja tyyli ansaitsee arvosanan 10+. Minuun se teki vaikutuksen. Kunpa olisin saanut paremmat valokuvauksen opit jo silloin! Mut ei voi mitään, näillä mentiin nyt! Mukavaa viikonloppua kaikille!