Pikatrippi Lontooseen

Voi kun kiva! Tytär hyväksyi minut matkaseuraksi Lontooseen. Matka on yo-lahja ja varaus tehtiin pikaisesti lomakalenterin mukaan. Tyttären toiveissa oli tietyt vierailupaikat ja kohteet ja niiden mukaan pääasiassa mentiin. Se passaa hyvin!

Kolme päivää ja risat ei ole pitkä aika miljoonakaupungissa, mutta yllättävän paljon siinäkin ajassa ehtii ahmia brittiläistä fiilistä, upeita nähtävyyksiä, mahtavia museoita, ihania puistoja, pubeja, makuja ja tuoksuja. Jalat tosin olivat muussina joka ilta, joten iltaelämä jäi nyt vähälle. Hyvä kun nukkumaan ehti:)

Aikaero kesäaikana on hyvä juttu, kun kone tuli aamupäivällä lentokentälle yhdentoista maissa, Suomen ajassa ollaan kaksi tuntia jäljessä, joten aikaa perillä jää ensimmäisenä päivänä vietettäväksi koko päivä.

Hotelli valittiin tarkoituksella Paddingtonin alueelta. Lentokentältä express-junalla viistoista minsaa ja perillä ollaan! London, here we come!

Karhu-herra Baddington toivotttelee tervetulleeksi alueelle. Hotellimme on muutaman sadan metrin päässä asemalta. Pieni ja ihan kelpo, hyvä sijainti Hyde Parkin reunamilla. Se riittää nyt. Ja eikun kun menoksi! Tässäpä makupaloja matkalta.

Koska ilma on mitä parhain, päätämme luuhata koko päivän kaupungilla, joten suunnistus oitis Oxford Streetille, pääshoppauskadulle.

Jos seurasitte brittisarjaa Mr Selfridge ja tarinaa legendaarisen 1909 avatun Selfridges-tavaratalon historiasta, jotain yhteistä siihen aikaan vieläkin on nähtävissä. Upean uusklassisen  rakennuksen näyteikkunat säväyttävät nytkin. Asiakkaille tarjotaan elämyksiä. Näyteikkunoita inspiroi tällä kertaa Shakespearen tekstit ja jokainen ikkuna on oma taideteoksensa.

Valikoimat sisällä olivatkin sitten vertaansa vailla. Kun itse tykkään kaikesta kauniista, niin eipä voinut kuin ihastella. Aika rientää, eikä shoppaus ei ole nyt ykkösprioriteetti, joten matka jatkuu.


            Tyttären toivelistalla oli Euroopan suurin kirjakauppa Waterstones, siis sinne.

Valtavat määrät kirjoja viidessä kerroksessa, selkeästi aihealueittain koukuttavat kävijän selailemaan ja rauhoittumaan hetkeksi.

Tämä uusin Harry Potter ja puolenkymmentä pokkaria tarttui mukaan tyttärelle iloksi syksyn iltoihin.
Tämän reissun yksi päätoive oli "retki" Harry Potterin studioille. Olikin sitten tosi mukava kohde päästä aistimaan maagista Tylypahkan taikamaailmaa todellisilla kuvauspaikoilla. Taidanpa tehdä siitä oman postauksen jatkoksi. Joten siitä lisää pian.

Sitten kadulle, ulos ja ihailemaan Lontoon kaupunkikuvaa. Onneksi välimatkat ovat lyhyitä. Kaikki keskeiset kohteet ovat kävelymatkan etäisyydellä toisistaan, nyt vaan tossua toisen eteen ja nauttimaan.

Piccadilly Circus on turistien vakiokuvauspaikka ja monien katujen risteyspaikka. Yöelämän keskus, muodikas ja rosoinen Sohon alue alkaa tästä. Myös kaikki Lontoon turistibussit ajavat Piccadillyn suihkulähteen  ohi.

Kaunis Trafalgar Square ja vieressä National Gallery, yksi maailman parhaita taidemuseoita. Sattumoisin silmiini sattui myös Akseli Gallen-Kallelan maalaus Lake Keitele. Hienossa seurassa!

Taitaa jo jalkoja särkeä. Pubi on nyt oikea paikka ja perinteinen gin & tonic tuntuu sopivalta juomalta:) Tytär maistaa englantilaista siideriä, miedon makuinen tuttavuus.  Kummastipa se piristää, nyt taas jaksaa taapertaa!

Hei, Kuningatar on näköjään kotona! Ainakin lippu on salossa. Lontoon kuuluisin asuintalo, Buckingham Palace, on varmaan koko brittiläisen imperiumin tunnetuin symboli vuodelta 1840.
Kuulemma monarkian virallisia toimia ja tilaisuuksia hoitaa vaatimaton 450 hengen henkilökunta:)

Punatakkisia karhunnahkapäähineistään tunnettujen vartiokaartilaisten vahdinvaihtoa olisi kiva seurata, mutta koskaan en ole sattunut sopivaan aikaan.

Kuuluisimmat ja must-nähtävyydet ovat aika kivasti hallussa, mitä nyt yhden päivän tunteihin pystyy mahduttamaan.

         Puistojen pauloissa

Buckinghamin Palatsista on näkymä kahteen Lontoon keskustan kuninkaalliseen puistoon, tässä näkymä toisesta St James´ Parkista. Sen järvellä pesii kuulemma noin 40 eri vesilintulajia.

Hyde Park ja Kensington Garden ovat muutaman sadan metrin päässä hotellista.

Ihan sattumalta osuttiin puiston pohjoispäähän ja onneksi! Aivan ihana Italian Garden oli niin silmiä hivelevän kaunis! Juutuimme sinne ihailemaan puiston kauneutta.

Italian Garden on 150 vuotta vanha koristeellinen vesipuutarha. Luultavasti Prinssi Albert, joka oli kiinnostunut puutarhanhoidosta,  halusi luoda tämän puutarhan kuningatar Victorialle.

Kaikki upeat vesialtaat koristeineen ja patsaineen on veistetty Carrara-marmorista ja vesikasvit on istutettu uudelleen alkuperäisen mallin mukaan. Puisto on kokenut vuosien kuluessa mittavan kunnostus-ja puhdistusohjelman ja myös liike-elämä on ollut tukemassa hanketta.

Auts! Tämä Lontoon "pulu" ryhtyi nokkimaan, kun kunnon evästä ei ollut tarjolla:)


Viimeisenä päivänä kävimme vielä pikakäynnillä Regent´s Parkissa ja siellä Queen Mary´s
Gardenissa. Upea oli tämäkin!

Kaikki puistot ovat auki yleisölle ja vapaasti käytettävissä. Tarjolla on kansituoleja pientä maksua vastaan, miten ihana nauttia auringosta, lukea ja katsella puiston vilkasta elämää.

Lontoon kuuluisa asukas

Sherlock Holmes, maineikas fiktiivinen salapoliisi on kirjailija Doylen luoma julkkis. Baker Street 211b on osoite ja sinne heti aamutuimiin. Jonoa on jo ilmaantunut, onneksi pääsemme sisään alle puolen tunnin jonotuksella.

Tämä on kertakaikkiaan symppis pikkuruinen museotalo täynnä hauskoja oivalluksia. Ulko-ovella seisoo Viktorian ajan poliisi univormussaan ja sisällä voit kuvata itsesi salapoliisin olohuoneen takkatulen ääressä Holmes-hattu päässä ja piippu suupielessä. Niin mekin teimme:)

Näin tyylikkäästi aterioivat Sherlock Holmes ja hänen ystävänsä Dr Watson.

Salapoliisin työhuone. Vielä tänäkin päivänä Holmes saa ihailijapostia Baker Streetille. Kannatti käydä. Ehdittiin käydä tsekkaamassa myös tosi mielenkiintoinen Science Museum ja pieni osa valtavasta Victoria & Albert Museum kokoelmista. Museokiintiö on nyt  kyllä täynnä!

      Silmänruokaa 

Lontoo on varmaankin shoppaajan paratiisi. Tarjonta on aivan huimaa. Jokaiselle löytyy sopivia liikkeitä. Varsinkin nyt punnan kurssi on edullinen matkaajan kannalta.

Alussa mainitsinkin jo tuon legendaarisen Selfridges tavaratalon Oxford Streetin varrella, Lähellä ovat New Bond ja Old Bond Streetille, missä sijaitsevat kaikki huippubrändien liikkeet. Ikkunashoppailu siellä on mukavaa.

Keskustan West End on pääshoppailualuetta, mutta lukemattomia muitakin alueita löytyy ja lisäksi värikkäita markkinoita. Euroopan suurin ostoskeskus Westfield jäi myös tällä matkalla käymättä. Maybe next time!

Tietty kuuluisa Harrods-tavaratalo on ihan ainutlaatuinen. Koko rakennus ja jokainen osasto on nähtävyys sinänsä. Enemmän nähtävyys kuin todellinen ostospaikka:) Perinteinen englantilainen tee kauniissa rasiassa oli meidän tuliaisemme sieltä.

Pitää mainita myös irlantilainen Primark-tavaratalo pääostoskadulla, ihan poskettoman halpaa!
Ei meinaa todeksi uskoa.

Tässä muutama kuva, ei muodista, vaan herkuista.

Ja sitten niitä ihania kenkiä, joita naisella ei ole koskaan liikaa.

Pisteenä matkan päälle

Kannattaa ladata puhelimeen TripAdvisor-sovellus. Mainio opas matkalla. Tällä kertaa yhden iltapäivän ohjelma rakentui tuon sovelluksen vinkin mukaan. Kävelimme Thames-joen rantaa ja ajatus perinteisestä Afternoon Tea-hetkestä houkutti. Sopiva paikka löytyi hetkessä noin 500 metrin päästä sijainnistamme. Aikamoisen ihana ja upea Royal Horseguards Hotel vaikutti tähän rituaaliin ihan täydelliseltä paikalta. 

Huomaavainen, kohtelias palvelu, kaunis miljöö ja täydellinen Afternoon Tea-tarjoilu oli i-pisteenä tämän matkan päälle. Enjoy!

Aalloilla on aaltomainen koti

Kun talven selkä taittuu ja aurinko pilkistää pari minuuttia pilven raosta, palaan taas kirjoittelemaan blogiani. Myönnän, en ole kunnon bloggaaja, joka päivittää blogiaan useita kertoja viikossa, tai edes kerran. Jospa into ja inspis tästä kesää kohti kuitenkin kasvaa, joten näillä mennään:)

Nyt käydään yrittäjäpariskunnan Soile Varpunen-Aallon ja Aimo Aallon ihanassa, persoonallisessa kodissa. Ihastelin talon harmoniaa, seinien kauniita sävyjä, hyvin valikoituja kalusteita ja silti rentoa tunnelmaa.

Talo on Alvar Aallon arkkitehtitoimiston luoma tyyppitalo, joka suunniteltiin Varkauden talotehtaalla vuonna 1948. Alueella on muitakin samantyyppisiä taloja, pieniä eroja niissä kuitenkin on.

Astutaan sisään ja ihastutaan.

Eteinen on tilava ja hallimainen. Naulakko seinällä on alkuperäinen ja tyypillinen 1950-luvulla monissa kodeissa. Mustaksi maalattu talonpoikaissohva on perheen ensimmäisiä yhteisiä ostoja vuosien takaa. Se kiinnittää heti huomion ja tuo särmää muuten hillittyyn tilaan.

Eteisestä suoraan avautuu näkymä suureen olohuoneeseen. Ihan huikean hyvännäköistä. Katse kiinnittyy heti upeaan lamppuun, joka on ranskalaisen Serge Mouille`n alkuperäisen mallin mukaan tehty. Kokoa ja näköä on sen verran, että se vaatii runsaasti tilaa ympärilleen, mutta on ehdottomasti koko huoneen kruunu. Ja sanoisin, rohkea valinta.

Modernit nahkasohvat on aseteltu kutsuvasti takan edustalle. Mielestäni tämä on paras mahdollinen sijoittelu, missä pääsee nauttimaan näkymästä takan loimuun ja toisaalla suuret ikkunat avautuvat pihamaisemaan.

  Kaunis ikkunapenkki ja sirot välipylväät ovat tyypillinen aaltomainen piirre, ikkuna on ikään kuin
  ulos vedetty pieni erkkeri.

Aimo Aalto on uusi Varkauden Yrittäjien puheenjohtaja. Uusia haasteita siis piisaa, mutta vahva usko yhteiseen hiileen puhaltamiseen ja pitkä yrittäjyys antavat hyvät eväät aktivoida yrittäjien toimintaa eri tahojen kanssa. Tsemppiä sillä saralla! Soile puolestaan vaikuttaa Yrittäjänaisten toiminnassa.

Soile on kodin tyylin luoja."Kaikesta kauniista tykätään. Selkeää ja yksinkertaista ", siinä on sisustuksen motto. Yhdessä kyllä suunnitelmista keskustellaan, mutta Aimo luottaa Soilen makuun ja on monesti sitten muutosten toteuttaja. Maalisuti on heilunut kerran jos toisenkin.

Yksikään seinä ei ole valkoinen, vaan kaikissa seinissä on joku sävy. Jo siitäkin syystä, että alkuperäiset pinkopahvit eivät pysy valkoisina ja pienetkin epätasaisuudet korostuvat.

 Olen täällä minäkin! Pikkuinen Milo asettautuu heti poseeraamaan. Sohvatyynyt Designers Guild ja Ikea. - Ja minä myös, mamman parhaille tyynyille asettautuu myös Luka.

Takka on päällystetty laatoilla ja  entinen avotakka on saanut takkasydämen. Siro ja nätti.
Suuret näyttävät taulut ovat Soilen maalaamia! Vaikutteita on reilusti otettu sisustuslehdistä, mutta jälki on taatusti omaa. Taulut sopivat tähän tilaan erittäin hyvin ja sanoinkin Soilelle tilaavani häneltä heti maalauksen itselleni. Odotellaan inspiraatiota, tuumasi Soile:)

   


       Pieni keveä työpiste mahtuu hyvin kirjahyllyn eteen. Sitten Aaltoa tarjoilupöydän muodossa.

TV-huoneessa on näyttävä tapetti ja korkeat mustat lamput reunustavat mukavasti kookasta televisiota. Sohvalla lököttelevät mielellään myös perheen koirat.

Tässä vielä näkymä tv-huoneen ovelta läpi olohuoneen. Sohvapöytä on Eero Aarnion suunnittelema.

 Ruokailuryhmässä Aallon tuolit ja saman sarjan lamppu pienempänä kuin olohuoneessa. Huomaa tummansiniharmaa takaseinä. Hyvä kontrasti.

Laskiaissunnuntaina kahvit juotiin porukalla. Lapsista nuorin Iiris oli kotosalla, Sisustuskipinä on iskenyt myös perheen tyttöihin.Vanhempi sisar Emma valmistuu sisustusalan artesaaniksi Joensuusta ja näette vielä tässä jutussa Iiriksen oman huoneen, mikä on kerrassaan herkullinen.

Mustat lamput eri malleina kulkevat punaisena lankana sisustuksessa huoneesta toiseen. Ikkunasta näkyy Komminselkä.

Keittiö on valoisa avokeittiö. Paljon kaappitilaa jää kuvassa vasemmalle. Soilella on jo uusi suunnitelma vireillä ja kohta keittiö muuttaa ilmettään. Korkeat keittiötuolit ovat Alvar Aaltoa.

Ruhtinaallista korkeaa kaappitilaa. Miten kätevää. Tällaisia kaappeja keittiössä oli useampia, esim. erilaisille keittiön pienkoneille ja isoille tarjoiluastioille hyvä paikka ja toisaalta helppo ottaa käyttöön tarvittaessa. Minulla yleiskone on esim. korkeimman kaapin ylimmällä hyllyllä takimmaisena. Eli pitää olla aika motivoitunut, että viitsin sen sieltä kaivaa ja ottaa käyttöön:) No, useimmiten jää ottamatta.

Talossa on n. 230 neliömetriä ja yläkerran tiloja jakaa pieni oleskelutila ja molemmin puolin sijoittuvat tyttärien huoneet.  Myös yläkerran aula on maalattu samalla sävyillä kuin olohuoneen seinät. Vaaleanharmaat seinät korostavat vaaleaa kalustusta ja mustaa on täälläkin mausteena.

Tässä se Iiriksin huone sitten on. Tapetti oli kyllä vastustamaton. Se on PiP-Studion mallistoa ja monille ovat varmaan tuttuja sarjan herkulliset posliiniastiat. Kalusteet muuttavat paikkaa kuulemma tosi usein vähän mielialan mukaan.

Tässä huoneessa on aina kesä läsnä ja tuntui kuin se olisi vaikuttanut ihan mielialaankin. Positiivisesti!

Sisustusinto iskee päälle tämän kauniin kodin nähdessään. Linjakasta, harmonista, aikaa kestävää, kodikasta ja rentoa. Siitä on tämä koti tehty.


Toivottavasti sinäkin sait inspiksiä tästä jutusta. Minä tykkäsin tosi kovin!

Toivosin myös blogini seuraajilta vinkkejä hyvistä kohteista: oma tai kaverin koti, kesämökki, uusi tai vanha, pieni tai iso, muodin saralta tyylitaitureista, vintage-intoilijoista tai ihan mistä vaan hullutuksista ja arjen piristyksistä.

Hei, seuraavaan kertaan!