Pikkumökin kesäistä tunnelmaa

Päivi on entisiä Weeällän hyviä työkavereita, vasta reilu vuosi sitten vapaalle siirtynyt. Kova likka puuhaamaan ja aina joku projekti menossa. Kätevä myös käsistään. Kyllä niistä suunnitelmista saa osansa myös aviomies Atte. Eipä käy aika pitkäksi hänelläkään:)

Pikkuinen mökki kivassa niemen kärjessä oli kiinnostanut heitä vuosikausia. Tuossa se olisi, se meidän mökki, tuon kun saisi. Ja lopulta, noin reilu kymmenen vuotta sitten niin kävikin. Silloin alkoi oitis pienen mökin tuunaus ja korjailu.

Vanhat hirret ovat entisellään ja mökin ympärille on tehty pieni nukkuma-aitta ja huvimaja. Myös kiva patio suo lisää mukavia oleskelupaikkoja. Mökki on perinteinen ja sellaisena se halutaan myös säilyttää.

Vanhojen hirsien seuraksi sopii hyvin heinäseipäistä tehdyt kukkalaatikot. Hauska idea!

Sisään mennään tämän terassin kautta. Markiisi suojaa suoralta auringon paahteelta ja toisaalta pieneltä sateelta. Tänä kesänä, ainakaan kesäkuussa, ei aurinko tosin ole ollut haitaksi:) Ulkoväritys on kaikissa rakennuksissa tummaa, mutta sisällä on valkea maalisuti huiskinut.

Heti sisääntulosta oikealle avautuu "laajennusosa" oikeastaan erkkerityyppinen ruokailutila. Vanha puusohva sai valkoisen maalikylvyn ja niin kaikki muukin. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että kuvissa näkyvät kuoharit ovat ihan minua varten tarjolla, kiitokset!

Sinivalkoinen on varma ja aina raikas yhdistelmä. Kiva ylähylly antaa kaivattua säilytystilaa ja on vielä hvvän näköinenkin.

          Pienikokoinen kiikkutuoli löysi heti paikkansa ja valkoista pintaan!

Ruokailutilaa vastapäätä avautuu keittiö. Oikea tilaihme. Mikäs tässä on kokkauspuuhia tehdessä kun on tuollainen maisema. Tuossa tuskin huomaa tiskanneensa. Erilaisia koreja, laatikoita ja hyllykköjä kätkee sisäänsä mahtavan määrän taloustavaraa ja ruokatarvikkeita. Vanhan ajan maakellarikin tontilta tosin löytyy.

Sitten katse tupaan päin. Katto on tarkoituksella jätetty hirren väriseksi. Vastapainoksi lattia on täysin valkoinen.

Mökin koko on noin 36 m2 ja kaikki tarpeellinen mahtuu. Yläkerrassa on vielä pieni nukkumaparvi kahdelle.

Vanhoista ikkunanpokista on tehty sisustuspeilit tuvan seinälle. Toisella puolella on posliinia ja emiliastioita tuunatuissa hyllyissä.

Sitten pihalle patiolle ja ihailemaan Suomen suvea ja alkukesän vehreyttä. Kurkistan vielä makuuaittaan ja huvimajaan, missä on kuulemma kiva istua sateen ropinassa, kuunnella radioita ja rupatella mukavia viinilasin ääressä.

 Lämpimässä aitassa tulee uni silmään hetkessä. Sängynpäätynä vanha ovi ja mökille jätetyt alkuperäiset tuolit, jotka ovat entisessä asussaan. Sopivat tosi hyvin tyyliin.

       Huomaa kiva verhotanko. Sopii tähän ympäristöön !

Laakean kiven päällä kesäinen asetelma. Raparperin lehti oli muottina betoniselle lintumaljalle.

Huvimaja on toiminut myös vieraiden makuupaikkana. Kun lapset ja lastenlapset pyyhältävät paikalle on jokainen tila tarpeen ja sopu sijaa antaa:)

Sanoin kyllä Päiville etten hyyskää esittele, mutta olkoon se höperöä tai ei, minusta tämä on niin kiva ja käytännöllisen oloinen, että tässä tämä kuitenkin. Tälläisen tahtoisin omalle mökillekin.

Alkaa olla saunaan menon aika. Saunan portailla lupiinit toivottelemassa kylpijät lämpöisiin löylyihin.

Kiva, persoonallinen mökki. Hauskoja oivalluksia ja ajatuksella tehtyjä ratkaisuja.

Heipä hei ja ihanaa kesää Kallioniemeen ja kaikille teille!

Valkoista ja mustaa.

Käpäisin parin päivän pikalomalla pääkaupungissa. Nautiskelimme alkukesän freesistä tunnelmasta ja hengailusta ilman tiukkaa aikataulua. Päivä Tallinnssakin oli tosi hauska. Harmi ettei kamera ollut mukana. Sieltä olisi saanut kivan oman postauksen. No, seuraavan kerran sitten.

Katselimme sisustuskauppoja ystävien vapaa-ajanasunnon näkökulmasta. Kalusteita, jotka kestäisivät aikaa ja olisivat kotoisia. Ja kyllähän sellaisia löytyi ja tarjolla oli paljon muutakin ihanaa. Kävin vasta nyt Helsinkiin rantautuneessa Habitat-myymälässä. Iso upea myymälä keskellä kaupunkia.Varmaan moni skandinaavisen varmasta tyylistä pitävä ottaa liikkeen omakseen. Tarjolla oli  myös yllättävän runsaasti erilaista pientä sisustustavaraa. Minäkin tartuin muutamaan houkutukseen:)

Tässä pari kuvaa: Habitat

Parhaat kuvat (valoa tarpeeksi ) nappasin kuitenkin Cobellon valoisista ja suurimmalta osin valkoisista kalusteryhmistä.  Kauniita, kutsuvia ja kivasti ryhmiin aseteltuna.

Bambua, meriheinää, puutä, sisalia ja valkoista. Toimii aina!

Musta antaa särmää ja luonnetta valkoisen rinnalle. Ja miten tyylikkäältä harmaa tässä seurassa näyttääkään!

Tässäkin tyylilajissa musta näyttää ihan uudenlaiselta. Pellava ja musta, aivan ihana yhdistelmä.
Tuo valaisin sopi tähän, niin kuin moneen muuhunkin ryhmään, tosi kivasti.

Ihana matto! Hauskojen istumapallien päällä pehmoiset taljat. Pöytänä silti klassinen, selkeä lasipöytä.

Miten ihana ruokailuryhmä! Jytäkkä lankkupöytä ja niin kivat tuolit. Olisikohan juuri tässä se oikea pöytäryhmä ystäville?

 Minusta kyllä!

Mitä tykkäsit näistä valkoisista ja mustista huonekaluista?

Koti kuin vaahtokarkki

Laurinkujalta Varkaudesta löytyy varsinainen vaahtokarkkikoti! Vaaleassa, 1939 rakennetussa talossa on paljon alkuperäisiä ratkaisuja ja siustus henkii nukkekotimaista tunnelmaa. Talo on ollut Sadun ja Eliaksen 7 vee koti nelisen vuotta.

Kun astuu sisään, jo eteisessä on voimakas tunne siitä, että tämä koti ei ole normikoti. Vaaleanpunainen ja pinkki iskee silmään ja tulee sellainen mukava, kotoinen fiilis.

          Nätit ruutuikkunat tuovat valon sisään ja pinkit yksityiskohdat tulvahtavat esiin.

Tossutkin ovat sävy sävyyn. Yläkerta on vielä vaiheessaan ja odottaa remonttia. Tosin etukäteen kerättyjä huonekaluja ja muuta mukavaa on jo ihan tarpeeksi:) Ruusutapetitkin on haaveissa...

Keittiössä on maalaisromanttinen tunnelma. Hauskat pyöreät pitsimatot on virkannut Sadun taitava työkaveri. Tosi persoonalliset!

Inspiraatioita tähän kotiin ovat antaneet sisustuslehdet, kirjat, kirppikset, omat ja ystävien aarrevarastot. Satu on impulssiostaja, parhaat löydöt tehdään usein sattumoisin ja tunteella.

Ruututapetti on tilattu nettikaupasta ja sopii mainiosti kokonaisuuteen. Sadulla on aikamoinen kokoelma ystäviltä saatuja "tuliaisia" ja muistoja. Ne ovat tärkeitä, esillä, ja muistuttavat joka päivä ystävien merkityksestä Sadun ja Eliaksen elämässä.

Pikkuruiset lampunvarjostin-valot on ripustettu verhojen reunaan. Ne antavat mukavaa iltavalaistusta pimeään talvikauteen, eikä ne hassummat ole kesäiltoinakaan.

Vanha puuhella on ahkerassa käytössä, vasinkin talvella. Vanha kunnon lämmönlähde ja kaikkihan me tiedämme miten ihanasti hella hauduttaa kunnon kotiruoat.

Niin, sitä vaaleanpunaista! Satu on sairaanhoitaja, kutsumustyössään, mutta sisustaminen on ovi toiseen maailmaan, vaahtokarkkien sävyihin. Ainakin toistaiseksi:) tätä "villitystä" on  kestänyt jo muutamia vuosia. Hyvältä tuntuu ja näyttää!

Taitava työkaveri on näprännyt tämänkin rahin ja maton. "Kuka ihme haluaa tuollaisen rahin?" oli työkaverin aviomies kysynyt ihmeissään nähdessään vaalenpunaisen rahin valmiina. "Minä halusin", nauraa Satu. Ja saamansa pitää!

                 Valoisa lukunurkkaus on hyvä paikka lukea ja selailla vaikkapa sisustuslehtiä.

                          Ukin taskukello on päässyt arvoiselleen paikalle rakkaana muistona.

Ai niin! Onhan tässä talossa vielä kolmaskin asukki, Elviira Ester, joka asuu ruukun puolikkaassa ja tykkää olla takan edessä lämpimässä.

   Okei, mun ruukku ei sit ole vaaleanpunainen, mutta tällä mennään, tuumii Elviira Ester:)

  Vielä vilkaisu makuuhuoneeseen, missä on alkuperäiset pinkopahvit seinillä. Sama tyyli ja tunnelma jatkuu täälläkin.

    Toivottavasti sait tästä keväisiä sisustusinspiksiä ja valonpilkkuja elämään, kuten Satu sanoi.

    Mitäs tykkäsit?

   Minä tykkäsin ja menin heti ostamaan vaahtokarkkeja:)