Viihdytään Villa-Karhulassa

Edellisessä postauksessa kirjoittelin Viljakan pariskunnan persoonallisesta kodista Varkauden Kosulanniemessä. Karl Lindhalin suunnittelema talo valmistui 1925 ja se edustaa hänen tuotantonsa klassisoivaa rakennustyyliä. Nykyisillä omistajilla talo on ollut vuodesta 1995.

 Koti on valoisa, persoonallinen ja charmantti rennolla tavalla. Keittiö  ja yläkerta tulikin jo esiteltyä, jatketaan nyt alakerran muista huoneista.

Olohuone on huljakan avara ja vanhat ikkunat ihanat. Huomaa myös kukkien kaunis symmetria ja yläikkunoiden metalliset eläinhahmot. Kalusteet Ikeasta, vanha matto mummilta ja valaisin kirpputorilta.  Markon maalaamat näyttävät taulut sopivat tilaan kuin nenä päähän.

Markon tekemä sivupöytä, tai oikeammin New York-jakkara on tehty vanerin päälle uudella kuvansiirtotekniikalla. Esikuvana on New Yorkin vanhojen talojen julkisivut. Uniikki ja hauska! Pikantiksi yksityiskohdaksi Marko maalasi yhteen ikkunaan kurkkivan kissan.

On kokoa, on näköä! Muuten, lähes kaikki Marko Viljakan työt ovat myytävissä. Oma koti voi siis osin olla myös näyttelytila.

Tämä oli pakko saada! Kuvanveistäjä Taru Mäntysen pronssiveistos "Karhupoika". No, kyllähän Karhulalla pitää olla oma nimikkopatsas. Tämä veistos poiki myös "kotouttamisjuhlat", Vuokko ja Marko saivat hyvän syyn kutsua ystävät juhlimaan. Hieno syy juhlaan!

Olohuoneen toisessa päässä on iso ruokailuryhmä. Pöytä tehtiin 2002 häitä varten. Kriteerinä oli se, että vieraat sopivat saman pöydän ääreen. Pariskunta vihittiin talon puutarhassa pienen hääjoukon saattelemana. Ja taas oli syytä juhlia! Tosin nuo veistosjuhlat taisivat olla vasta vihkijäisjuhlien jälkeen:)

Ruokapöydän päälle valaisin löytyi kirpputorilta, sopii niin hyvin! Takana näkyy värikylläinen vahva tulkinta Vuokosta. Sen alla Markon ukin Amerikan arkku. Aika huikea!

Syysaurinko paistaa lasitetulle terassille. Valkoinen kalustus sopii tunnelmaan ja  houkuttelee iltapäiväkahville ja nauttimaan näköalasta puutarhaan. Seinällä teos Ajatus, joka kuuluu kolmen teoksen ryhmään, joista muut kaksi ovat Navitaksessa.

     Sohvan päälle on hankittu valkoisia tyynyjä matkoilta vähän sieltä sun täältä. Hyvältä näyttää.

Kipsiveistos on Markon taideteollisen korkeakoulun opiskeluaikainen työ. Sekin löysi paikkansa.

Marko Viljakan ateljee on talon vanhassa ruokasalissa. Se on erotettu suurilla täyspuisilla liukuovilla muista huoneista. Työpaikka lähellä ja luonnonvaloa riittävästi, hyvä yhdiselmä.

 Ehkäpä ateljee on sopiva huone lopettaa tämän kodin esittely. Taide on läsnä joka huoneessa ja antaa oman leimansa talon henkeen. Värikylläinen, runsas, rento ja persoonallinen koti. Sanalla sanoen ihan asukkaidensa näköinen.

Vielä lasi viiniä leppeässä syysauringossa ja on aika toivotella onnellisia hetkiä Villa Karhulassa.

Rentouttavaa viikonloppua!