perjantai 12. syyskuuta 2014

Sadun country-koti, osa 1

Kurvailen pitkin tiheän metsän reunustamaa soratietä kohti Haukiveden rantaa. Muutama kilometri valtatieltä ja kymmenkunta kilometriä kaupungin keskustasta. Perillä odottaa 80-luvun tiilitalo upealla rantatontilla. Harmittelen, kun aurinko ei paista juuri nyt. Sehän on paistanut koko viikon juuri saapumiseeni saakka. No, ei voi mitään. Ihastelemme talon emännän Sadun kanssa alkusyksyn upeaa järvimaisemaa. Mikä ihana hiekkaranta!



Rantaan huuhtounut sammaleläin oli ainakin minulle ihan uusi tuttavuus. Mutta nyt siirrytään sisään.


Taloon on muutettu kolme vuotta sitten ja olosuhteista johtuen täysi remontti piti tehdä kuudessa
viikossa. Nopealiikkeisen Sadun motto on: Elämän jäljet saavat näkyä. Mitään ei tarvitse varoa. Kaikki pitää olla rentoa ja helppohoitoista. Ei minimalistista, ei liian romanttista, mutta sopivan rosoista ja viihtyisää. Ja sitä talon sisustus olikin. Täällä ei voi olla viihtymättä.



Näkymä olohuoneessa. Muhkeat, kivan lokoisat nojatuolit ovat huolettomat käytössä. Irtopäälliset on kuulemma pesty useaan kertaan. Ei kyllä uskoisi. Hauska pöytä on tuunattu vanhasta ovesta, joka on ollut Mikkelin vanhan meijerin ovi. Nykyiset pöydän jalat ovat menossa vaihtoon, massiivisempiin sellaisiin:)




Eikös tuo sohva näytäkin houkuttelevalta löhöilypaikalta. Katseen keräävä kristallikruunu on Sadun isältä saatu. Hyvä maku isälläkin;)



                         Lintuhäkki pöydällä on vaan niin kiva, sanoi Satu. Niin onkin.



Olohuoneen sivuikkunan alle asettautuu vielä pieni työpistekin, massiivista kokopuuta, silti kevyen oloinen. Ruskea nahkatuoli sopii kaveriksi.


                  Asetelma senkin päällä. Taulu nojailee nätisti kullanhohtoisen kynttelikön takaa.


                  Mennään seuraavaksi keittiöön, joka sai remontissa modernin boheemin tyylin.




Tyylikästä. Koko talon sisustus on värisävyiltään harmooninen kokonaisuus. Ruskean eri sävyjä, enemmän tummaa kuin vaaleaa. Huomaa näyttävä taulu paraatipaikalla. Persoonallinen ratkaisu.



Tämä taulu on aina kuulunut keittiöön, jo ennen remonttia. Taulu J.Saarisen  "Mitähän mamma sanoo"  Satu ei halunnut muuttaa sen paikkaa, joten keittiö suunniteltiin tämän taulun ympärille.




           Tämä ihana penkki houkuttaa istumaan ikkunaseunustalle kesken kokkauksen.


                             Näkymä ruokailutilaan ja olohuoneeseen päin.


Väriä ja särmää ruokapöytään antaa kirjava "matto" pöydällä. Erilaiset kanat ovat olleet Sadun keräilykohteita vuosien varrella. Monet ovat menneet kierrätykseen, yksi komistaa syyspöytää.





                       Luonnosta juuri poimittua, syksyn ruskasävyjä. Kivan näköistä!


             Rustiikkinen valaisin on country-henkinen viimeisen päälle!



Syyspataan laitetaan karjalanpaistilihat, sipulia, porkkanaa, kauden juureksia ja haudutellaan hiljalleen ja hyvää tulee. - Jatkan postausta Sadun kodista seuraavassa osassa. Kuvia on sen verran runsaasti, että saan toisenkin osan katseltavaksi ihan pian.

 Kivaa viikonloppua! Palaan Sadun kotiin uudelleen toisen postauksen tiimoilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti