Aalloilla on aaltomainen koti

Kun talven selkä taittuu ja aurinko pilkistää pari minuuttia pilven raosta, palaan taas kirjoittelemaan blogiani. Myönnän, en ole kunnon bloggaaja, joka päivittää blogiaan useita kertoja viikossa, tai edes kerran. Jospa into ja inspis tästä kesää kohti kuitenkin kasvaa, joten näillä mennään:)

Nyt käydään yrittäjäpariskunnan Soile Varpunen-Aallon ja Aimo Aallon ihanassa, persoonallisessa kodissa. Ihastelin talon harmoniaa, seinien kauniita sävyjä, hyvin valikoituja kalusteita ja silti rentoa tunnelmaa.

Talo on Alvar Aallon arkkitehtitoimiston luoma tyyppitalo, joka suunniteltiin Varkauden talotehtaalla vuonna 1948. Alueella on muitakin samantyyppisiä taloja, pieniä eroja niissä kuitenkin on.

Astutaan sisään ja ihastutaan.

Eteinen on tilava ja hallimainen. Naulakko seinällä on alkuperäinen ja tyypillinen 1950-luvulla monissa kodeissa. Mustaksi maalattu talonpoikaissohva on perheen ensimmäisiä yhteisiä ostoja vuosien takaa. Se kiinnittää heti huomion ja tuo särmää muuten hillittyyn tilaan.

Eteisestä suoraan avautuu näkymä suureen olohuoneeseen. Ihan huikean hyvännäköistä. Katse kiinnittyy heti upeaan lamppuun, joka on ranskalaisen Serge Mouille`n alkuperäisen mallin mukaan tehty. Kokoa ja näköä on sen verran, että se vaatii runsaasti tilaa ympärilleen, mutta on ehdottomasti koko huoneen kruunu. Ja sanoisin, rohkea valinta.

Modernit nahkasohvat on aseteltu kutsuvasti takan edustalle. Mielestäni tämä on paras mahdollinen sijoittelu, missä pääsee nauttimaan näkymästä takan loimuun ja toisaalla suuret ikkunat avautuvat pihamaisemaan.

  Kaunis ikkunapenkki ja sirot välipylväät ovat tyypillinen aaltomainen piirre, ikkuna on ikään kuin
  ulos vedetty pieni erkkeri.

Aimo Aalto on uusi Varkauden Yrittäjien puheenjohtaja. Uusia haasteita siis piisaa, mutta vahva usko yhteiseen hiileen puhaltamiseen ja pitkä yrittäjyys antavat hyvät eväät aktivoida yrittäjien toimintaa eri tahojen kanssa. Tsemppiä sillä saralla! Soile puolestaan vaikuttaa Yrittäjänaisten toiminnassa.

Soile on kodin tyylin luoja."Kaikesta kauniista tykätään. Selkeää ja yksinkertaista ", siinä on sisustuksen motto. Yhdessä kyllä suunnitelmista keskustellaan, mutta Aimo luottaa Soilen makuun ja on monesti sitten muutosten toteuttaja. Maalisuti on heilunut kerran jos toisenkin.

Yksikään seinä ei ole valkoinen, vaan kaikissa seinissä on joku sävy. Jo siitäkin syystä, että alkuperäiset pinkopahvit eivät pysy valkoisina ja pienetkin epätasaisuudet korostuvat.

 Olen täällä minäkin! Pikkuinen Milo asettautuu heti poseeraamaan. Sohvatyynyt Designers Guild ja Ikea. - Ja minä myös, mamman parhaille tyynyille asettautuu myös Luka.

Takka on päällystetty laatoilla ja  entinen avotakka on saanut takkasydämen. Siro ja nätti.
Suuret näyttävät taulut ovat Soilen maalaamia! Vaikutteita on reilusti otettu sisustuslehdistä, mutta jälki on taatusti omaa. Taulut sopivat tähän tilaan erittäin hyvin ja sanoinkin Soilelle tilaavani häneltä heti maalauksen itselleni. Odotellaan inspiraatiota, tuumasi Soile:)

   


       Pieni keveä työpiste mahtuu hyvin kirjahyllyn eteen. Sitten Aaltoa tarjoilupöydän muodossa.

TV-huoneessa on näyttävä tapetti ja korkeat mustat lamput reunustavat mukavasti kookasta televisiota. Sohvalla lököttelevät mielellään myös perheen koirat.

Tässä vielä näkymä tv-huoneen ovelta läpi olohuoneen. Sohvapöytä on Eero Aarnion suunnittelema.

 Ruokailuryhmässä Aallon tuolit ja saman sarjan lamppu pienempänä kuin olohuoneessa. Huomaa tummansiniharmaa takaseinä. Hyvä kontrasti.

Laskiaissunnuntaina kahvit juotiin porukalla. Lapsista nuorin Iiris oli kotosalla, Sisustuskipinä on iskenyt myös perheen tyttöihin.Vanhempi sisar Emma valmistuu sisustusalan artesaaniksi Joensuusta ja näette vielä tässä jutussa Iiriksen oman huoneen, mikä on kerrassaan herkullinen.

Mustat lamput eri malleina kulkevat punaisena lankana sisustuksessa huoneesta toiseen. Ikkunasta näkyy Komminselkä.

Keittiö on valoisa avokeittiö. Paljon kaappitilaa jää kuvassa vasemmalle. Soilella on jo uusi suunnitelma vireillä ja kohta keittiö muuttaa ilmettään. Korkeat keittiötuolit ovat Alvar Aaltoa.

Ruhtinaallista korkeaa kaappitilaa. Miten kätevää. Tällaisia kaappeja keittiössä oli useampia, esim. erilaisille keittiön pienkoneille ja isoille tarjoiluastioille hyvä paikka ja toisaalta helppo ottaa käyttöön tarvittaessa. Minulla yleiskone on esim. korkeimman kaapin ylimmällä hyllyllä takimmaisena. Eli pitää olla aika motivoitunut, että viitsin sen sieltä kaivaa ja ottaa käyttöön:) No, useimmiten jää ottamatta.

Talossa on n. 230 neliömetriä ja yläkerran tiloja jakaa pieni oleskelutila ja molemmin puolin sijoittuvat tyttärien huoneet.  Myös yläkerran aula on maalattu samalla sävyillä kuin olohuoneen seinät. Vaaleanharmaat seinät korostavat vaaleaa kalustusta ja mustaa on täälläkin mausteena.

Tässä se Iiriksin huone sitten on. Tapetti oli kyllä vastustamaton. Se on PiP-Studion mallistoa ja monille ovat varmaan tuttuja sarjan herkulliset posliiniastiat. Kalusteet muuttavat paikkaa kuulemma tosi usein vähän mielialan mukaan.

Tässä huoneessa on aina kesä läsnä ja tuntui kuin se olisi vaikuttanut ihan mielialaankin. Positiivisesti!

Sisustusinto iskee päälle tämän kauniin kodin nähdessään. Linjakasta, harmonista, aikaa kestävää, kodikasta ja rentoa. Siitä on tämä koti tehty.


Toivottavasti sinäkin sait inspiksiä tästä jutusta. Minä tykkäsin tosi kovin!

Toivosin myös blogini seuraajilta vinkkejä hyvistä kohteista: oma tai kaverin koti, kesämökki, uusi tai vanha, pieni tai iso, muodin saralta tyylitaitureista, vintage-intoilijoista tai ihan mistä vaan hullutuksista ja arjen piristyksistä.

Hei, seuraavaan kertaan!

Viihdytään Villa-Karhulassa

Edellisessä postauksessa kirjoittelin Viljakan pariskunnan persoonallisesta kodista Varkauden Kosulanniemessä. Karl Lindhalin suunnittelema talo valmistui 1925 ja se edustaa hänen tuotantonsa klassisoivaa rakennustyyliä. Nykyisillä omistajilla talo on ollut vuodesta 1995.

 Koti on valoisa, persoonallinen ja charmantti rennolla tavalla. Keittiö  ja yläkerta tulikin jo esiteltyä, jatketaan nyt alakerran muista huoneista.

Olohuone on huljakan avara ja vanhat ikkunat ihanat. Huomaa myös kukkien kaunis symmetria ja yläikkunoiden metalliset eläinhahmot. Kalusteet Ikeasta, vanha matto mummilta ja valaisin kirpputorilta.  Markon maalaamat näyttävät taulut sopivat tilaan kuin nenä päähän.

Markon tekemä sivupöytä, tai oikeammin New York-jakkara on tehty vanerin päälle uudella kuvansiirtotekniikalla. Esikuvana on New Yorkin vanhojen talojen julkisivut. Uniikki ja hauska! Pikantiksi yksityiskohdaksi Marko maalasi yhteen ikkunaan kurkkivan kissan.

On kokoa, on näköä! Muuten, lähes kaikki Marko Viljakan työt ovat myytävissä. Oma koti voi siis osin olla myös näyttelytila.

Tämä oli pakko saada! Kuvanveistäjä Taru Mäntysen pronssiveistos "Karhupoika". No, kyllähän Karhulalla pitää olla oma nimikkopatsas. Tämä veistos poiki myös "kotouttamisjuhlat", Vuokko ja Marko saivat hyvän syyn kutsua ystävät juhlimaan. Hieno syy juhlaan!

Olohuoneen toisessa päässä on iso ruokailuryhmä. Pöytä tehtiin 2002 häitä varten. Kriteerinä oli se, että vieraat sopivat saman pöydän ääreen. Pariskunta vihittiin talon puutarhassa pienen hääjoukon saattelemana. Ja taas oli syytä juhlia! Tosin nuo veistosjuhlat taisivat olla vasta vihkijäisjuhlien jälkeen:)

Ruokapöydän päälle valaisin löytyi kirpputorilta, sopii niin hyvin! Takana näkyy värikylläinen vahva tulkinta Vuokosta. Sen alla Markon ukin Amerikan arkku. Aika huikea!

Syysaurinko paistaa lasitetulle terassille. Valkoinen kalustus sopii tunnelmaan ja  houkuttelee iltapäiväkahville ja nauttimaan näköalasta puutarhaan. Seinällä teos Ajatus, joka kuuluu kolmen teoksen ryhmään, joista muut kaksi ovat Navitaksessa.

     Sohvan päälle on hankittu valkoisia tyynyjä matkoilta vähän sieltä sun täältä. Hyvältä näyttää.

Kipsiveistos on Markon taideteollisen korkeakoulun opiskeluaikainen työ. Sekin löysi paikkansa.

Marko Viljakan ateljee on talon vanhassa ruokasalissa. Se on erotettu suurilla täyspuisilla liukuovilla muista huoneista. Työpaikka lähellä ja luonnonvaloa riittävästi, hyvä yhdiselmä.

 Ehkäpä ateljee on sopiva huone lopettaa tämän kodin esittely. Taide on läsnä joka huoneessa ja antaa oman leimansa talon henkeen. Värikylläinen, runsas, rento ja persoonallinen koti. Sanalla sanoen ihan asukkaidensa näköinen.

Vielä lasi viiniä leppeässä syysauringossa ja on aika toivotella onnellisia hetkiä Villa Karhulassa.

Rentouttavaa viikonloppua!

Persoonallinen Vanha Villa

Olen monet kerrat kävellyt Varkauden Kosulanniemen alueella ihaillen vanhoja rakennuksia tehtaan kupeessa, silti järven läheisyydessä. Alue on vanhaa Varkautta ja henkii historiaa ja tarinoita sen asukkaista ja elämänmenosta.

Kosulanniemi on osa suurempaa kokonaisuutta. Ahlström rakennutti asuinalueen 1900-luvun alkupuolella tehtaan työntekijöille. Kosulanniemi oli varattu tehtaan johdolle. Suurimmman osan alueen huviloista on suunnitellut A.Ahlsröm Osakeyhtiön luottosuunnittelijat Thomén veljekset, Karl Lindhal sekä Gunnar Aspelin.

Alueen rakennukset olivat (ja ovat) huvilatyyppisiä suurehkoja taloja, joita ympäröi väljät puutarhat. Yhtiö hoiti aikoinaan puutarhan ja polttopuiden teon asukkaiden puolesta. Ei hoida enää:) mutta vanhat talot henkivät edelleen charmia, jota ei muualla tapaa.

Taiteilija-toimittajapariskunta Marko ja Vuokko Viljakka asuvat unelmiensa talossa kahden mäyräkoiransa Niilon ja Unton, sekä kahden kissansa kanssa. Karl Lindhalin suunnittelema Karhula-huvila on ostettu 1995. Rakennus on vuodelta 1925 ja sen ensimmäinen asukas oli vaneritehtaan johtaja Björn Fluhrström ja hänen jälkeensä talossa on asunut useita konepajan johtajia aina 1980-luvulle saakka. Rakennus on museoviraston suojelukohde, eikä sen ulkonäköä saa muuttaa.

Portista sisään ja katsomaan kaunista huvilaa.

Vasemmalla pilkottava pieni lisäsiipi on todennäköisesti rakennettu talon valmistumisen jälkeen. Sieltä pääsee suoraan keittiöön ja palvelijan huoneeseen, joka nykyisellään on kodinhoitohuone.

   Talossa on n. 250 m2, Vuokon mielestä ei yhtään liikaa:) Ja ihanalta suuret, korkeat ja avarat
   tilat  tuntuivatkin.


              Mistähän aloittaisi? Mennään sisään arkisesti keittiön kautta.

Keittiön täyspuiset kaapistot ovat alkuperäiset! Ajatella miten nykyaikaisilta ne näyttävät! Vai pitääkö todeta, että sisustustrendit kertautuvat vuosikymmenten kuluessa. Mustavalkoinen ruutulattia sopii tähän loistavasti.

Toisella seinällä on Vuokon ja Markon ensimmäinen yhteinen ostos. Hulppea kaasuliesi, josta kumpikaan ei luopuisi mistään hinnasta. Niin hyvä se on. Taidetta on myös keittiössä.

Keittiön siniset laatat, Maa, Ilma, Vesi ja Tuli ovat tilaustyötä, kuvanveistäjä, keraamikko Leena Mäkipatolan valmistamat.

Vuokko somistaa vanhojen ikkunoiden välit fiiliksen ja vuodenaikojen mukaan. Nämä keittiön kaunistukset, valkoiset posliinimäyräkoirat, ovat uusin löytö paikallisesta marketista.

     Tässä syksyisiä värejä ja tuliaisia Meksikosta. Ikkunan takana näkyy avoin ulko-ovi.


Keittiön vieressä on käytännöllisesti ollut palvelijan huone ja kodin hoitoon liittyviä juttuja. Huone on alkuperäisessä muodossaan vesipistettä myöten. Täällä säilytetään ulkotakkeja, treenikamaa ja Vuokon käyttölaukkuja, joita on helppo napata  aamulla mukaan, kun aviomies jo odottelee autossa.

Naisella ei voi koskaan olla liian paljon laukkuja! Tämä herkullinen kaunokainen löytyi Maltalta.

Tämäkin kuuluu kodinhoitohuoneeseen, nimittäin kissojen kori. Katit häipyivät minun vierailuni aikana omiin oloihinsa. Mutta ikkunan ääressä on kiva päivystää.

Vielä kun sateenvarjon nappaa tästä söpöstä mäyräkoiranaulakosta voikin lähteä jo töihin.

Pääsisäänkäynti on tyypillinen alueen huviloille. Ja vanhat pariovet ovat niin kauniit.

Olin kyllä vaikuttunyt tästä upeasta sisäänkäynnistä. Kyllä ensivaikutelma kertoo paljon asukkaista.
Niin mielenkiintoinen eteisaula, ettei meinaa eteenpäin päästä.

Sitten onkin sopiva hetki nousta portaat ylös. Ylhäällä avautuu valoisa kutsuva "talviolohuone". Näin Vuokko tilan esitteli:) Takka ja ihana lämpö, kirjat ja lämpimät viltit. Rauhoittava tila, mutta pariskunnalle tyypilliset voimakkaat värit.

Yläkerran portaikossa on kaunis maalaus Vuokosta. Se oli alunperin luonnos Vuokon äidistä, josta Marko maalasi muotokuvaa lahjaksi. Kun luonnokseen kehkeytyi niin paljon Vuokon persoona, Marko teki siitä teoksen " Vuokko Ameriikan takissaan". Anoppi sai kuitenkin  oman muotokuvan lahjaksi vävyltään syntymäpäiväkseen:)

Käydäänpä sitten aasialaishenkisessä, energisessä ja aurinkoisessa makuuhuoneessa. Työkaveri oli todennut Vuokolle, että hän ei kinä pystyisi nukkumaan tuon värisessä huoneessa:) Vuokko ja Marko taas viihtyvät ja aamulla on mukava herätä aamuauringon säteisiin energisessä huoneessa. Taulu keskellä on Markon käsialaa.

Yläkerran kylpyhuoneen kalusteet ovat osin alkuperäisiä, kuten amme ja vanhat Pukkilan laatat. Huomaa myös vanha kunnon bidee. Näitä ei haluta uusia ihan tarkoituksella. Somistus on merellistä ja leikkisää. Ei mitään turhan tärkeää.

Parvekenäkymä puutarhaan. Pihalle rakennettiin 1930-luvulla autotalli insinööri Kurt Balanderin hankkimaa Opel Olympiaa varten.

Yökylään tulevat sukulaiset ja ystävät saavat majoittua tähän vihreään kammariin. Teos seinällä: Nainen ja neliapila 1993. Jännittäviä unia!

Tässä on Vuokon työhuone. Vanha tuoli on kulkenut suvussa, samoin pikkulipasto, jonka naisest ovat saaneet 14 vuotta täytettyään. Seinillä omaa ja vierasta taidetta. Japanin näyttelymatkalta mukaan tarttui kauniita mainosjulisteita, joista tehtiin kollaasi seinalle. Varsinainen työpiste sijoittuu ikkunaseinälle oikealle, mistä pilkistää vanhan Billnäsin kirjoituspöydän nurkkaa.

Työhuoneen entisöidyllä vanhalla puusohvalla voi funtsia työjuttuja tai muuten vaan maailman menoa:)

Talo on iso ja kivaa kuvamateriaalia paljon, joten nyt hengähdetään vähän ja makustellaan vanhan talon persoonallista tunnelmaa.

Jatkan Karhulan esittelyä "jatko-osassa" ihan pian. Silloin päästään kurkistamaan alakerran tiloja lähemmin. Pysyhän mukana!